Menneellä viikolla liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin(SDP) herätti laajaa keskustelua kuuden tunnin pituisista työpäivistä sekä neljän päivän mittaisista työviikoista. Pohdiskelin hieman tämän esityksen soveltuvuutta nykyiseen työelämään.
Esitys kuulostaa näin perusduunarin mielestä varsin mukavalta. Kukapa meistä ei haluaisi enemmän vapaa-aikaa? Esityksen ongelma on siinä, että mielestäni palkan tulisi laskea samassa suhteessa tehtyjen työtuntien mukaisesti, Marinin mukaan tulotason pitäisi olla sama. Koska Suomessa työvoima on kallista, ei tällaista työtuntien hinnan korotusta voida ottaa kovin vakavasti, ellemme halua eroon niistä viimeisistäkin investoinneista joita maahamme tehdään.
Jotta palkan ei tarvitsisi laskea tehtyjen tuntien mukaisesti, tulisi tämän mallin tuoda hirmuinen tuottavuusloikka. Oletettavasti osittainen tuottavuusloikka olisikin tulossa, sillä onhan hyvin levännyt ja paremmin motivoitunut työntekijä aina väsynyttä kollegaansa tuottavampi. Hyvinvointi vapaa-ajalla lisää hyvinvointia myös töissä. Oletuksena voidaan kuitenkin lähteä siitä, että kovin järisyttävää tuottavuusloikkaa tällä mallilla ei saavutettaisi, ja tästä syystä palkan tulisi olla tehtyjen työtuntien mukainen.
Helsingissä ja yleisesti pääkaupunkiseudulla mallin toimivuutta voidaan myös kyseenalaistaa, sillä siellä asuminen on niin kallista että osa-aikaista työviikkoa tekevä putoaisi helposti asumistuen piiriin. Sen sijaan ruuhka-Suomen ulkopuolella edes tulojen putoaminen ei vaikuta niin merkittävästi työntekijöiden henkilökohtaiseen talouteen. Ehkä tämä malli lisäisi samalla maakuntien houkuttelevuutta?
Megarendi työelämässä Suomessa tukee Marinin visiota, esimerkiksi Y-sukupolvi jota minäkin edustan arvostaa huomattavasti enemmän vapaa-aikaa kuin työelämälle annettuja uhrauksia. Ja tämän kehityksen on vaikea nähdä muuttuvan tulevaisuudessa.
Itseasiassa minun on henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää edellisten sukupolvien edustajia jotka eläköidyttyään tuskailevat kuinka kotona ei ole mitään tekemistä ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Minulla taas tunnit loppuvat vuorokaudesta aina kesken ja tekemistä riittäisi enemmän kuin ikinä ehdin tehdä. Kysymyksessä lienee ero yleisessä elämään orientoitumisessa. Ennen työ oli kaikki kaikessa, nykyään taas vapaus on kultaakin kalliimpaa.
Marinin esittämä malli sopisi mielestäni erinomaisesti esimerkiksi tuotantolaitoksiin jotka käyvät vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Jos systeemiä on nyt pyöritetty kolmella vuorolla, voitaisiin työpäivien pituutta pudottaa kuuteen tuntiin ottamalla töihin yksi ylimääräinen vuoro. Tämä toki pienentäisi työntekijöiden palkkapussia, mutta toisi enemmän vapaa-aikaa sekä todennäköisesti parantaisi työntekijöiden terveyttä. Vuorotyöhän on pidemmän päälle tehtynä usein riski esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn sekä unettomuuteen. Erotus entiseen palkkaan kapenisi verotuksen vuoksi, jokaisesta tehdystä työtunnista käteen jäävä osuus olisi suurempi. Valtion verokertymään tällä olisi sen sijaan suuri vaikutus sillä työntekijöitä tarvittaisiin enemmän ja työttömyysaste luonnollisesti pienenisi. Valtio jäisi tällaisessa järjestelmässä todennäköisesti tuntuvasti voiton puolelle sillä se muuttuisi työttömyystukien maksajasta verotulojen saajaksi.
Oma kompetenssini ei riitä arvioimaan sitä, miten tämä vaikuttaisi työnantajan kustannuksiin. Nousisivatko esimerkiksi tapaturmavakuutusmaksut niin suuriksi, että se tekisi tämän mallin käyttöönoton mahdottomaksi?
Joustavassa työelämässä työaika on vanhahtava mittari. Mielummin tulisi pyrkiä mittaamaan työn tuloksia sen mukaan mitä on saatu aikaan. Jos asetetut tavoitteet saavutetaan, ei pitäisi olla väliä menikö siihen aikaa 6 vai 10 tuntia. Myöskään vakioitu työaika ei kuulosta enää nykyaikaiselta muualla kuin virastoissa. Esimerkiksi jo nyt luulisi olevan helppo toteuttaa malli, jossa työntekijä tekisi neljänä päivänä viikossa 10 tunnin työpäivät ja pitäisi sen jälkeen pidemmän viikonlopun.
Mitä mieltä olet aiheesta, tekisitkö lyhyempää työpäivää vaikka palkka laskisi tehtyjen tuntien mukaiseksi?