Ratkaisu lääkäripulaan

Minulla on tapana käydä sekä hammaslääkärissä että muutenkin lääkäripalvelujen ääressä yksityisellä sektorilla. Yleensä homma menee niin, että surffaan yksityisen lääkäriaseman nettisivuille ja valkkaan sieltä sopivan ajan itselleni, joka on yleensä jopa samana tai vähintään seuraavana päivänä tarjolla. Homma on näin toiminut hyvin, ja lääkärille pääsy on ollut erittäin vaivatonta. Tarkastelin kesän kunniaksi miten tämä prosessi toimisi näin suosituimman lomakuukauden aikana. Yleislääkärille pääsy näyttäisi yhä onnistuvan helposti. Sen sijaan erikoistuneiden lääkäreiden vastaanotot ovat hyvin pitkälti kiinni heinäkuun parhaan lomasesongin ajan. Päästäkseen jälleen ”normaaliin tapaan” eli helposti ja odottamatta yksityiselle lääkäriasemalle suoraan asiantuntijan luokse täällä Oulussa, on sairastumisen syytä tapahtua vasta elokuussa.

Lääkäreiden työviikot terveyskeskuksissa ovat kiireisiä. Tästä syystä heitä on vaikea houkutella töihin suurellakaan palkalla.

Tämä sai minut miettimään, että lääkärit ovat tässäkin suhteessa hienossa asemassa. He voivat ainakin yksityisellä puolella pitää lomansa koska tahtovat ja muutenkin sanella työehtojaan, sillä heistä on joka tapauksessa niin suurta pulaa. Tämä taas johtuu siitä, että lääkäreiden koulutusmäärät ovat olleet Suomessa liian pieniä. Näin ollen yksi ammattikunta on erkaantunut kaikista muista ammateista siinä, että alalla ei ole työttömyyttä juuri laisinkaan ja palkkataso saadaan pidettyä keinotekoisesti korkealla. Lääkäriliitto on lobannut lääkäreiden koulutusmäärien nostamista vastaan jo vuosia, perustellen asiaa muun muassa koulutustason heikkenemisellä ja sillä, että ulkomailla valmistuu yhä enemmän lääkäreitä jotka tulevat Suomeen töihin.

Ensimmäinen ongelma olisi helppo taklata sillä, että panostettaisiin koulutukseen lisäresursseja. Näin suurempi määrä lääkäriopiskelijoita saisi silti yhtä laadukkaan opetuksen. Tämä toinen mainittu ongelma taas johtuu siitä, että opiskelijamäärät ovat olleet liian pieniä. Kun opiskelijamäärää kasvatetaan, vähenee todennäköisesti kontrolloimaton ulkomailla lääkäriksi opiskelu kun useampi lääkäriksi haluava pääsee opintojen pariin täällä kotimaassa.

Lääkäriliiton yksi argumentti lääkäreiden koulutusmäärien nostoa vastaan oli, että se lisäisi lääkäreiden työttömyyttä. Tämä kuulostaa sinänsä hauskalta argumentilta, koska kaikilla muillakin aloilla koulutusmäärät ovat sen verran suuria, että osa työvoimasta joutuu työttömäksi tai työskentelemään koulutusta vastaamattomissa töissä. Kokonaisresurssien kannalta tämä ei tietenkään ole järkevää, mutta eivätköhän lääkäritkin löytäisi sotealalta jotain mielekästä tekemistä mikäli kävisikin niin että lääkäritarjonta olisi suurempaa kuin avoimien työpaikkojen määrä. Ylikoulutuksesta tulee tietysti turhia kustannuksia, mutta vastapainona olisi palkkojen kohtuullistuminen josta puolestaan kertyy säästöjä. Kuulostaa järkevämmältä, että lääkärit tavoittelevat työpaikkoja eikä niin että työpaikat etsivät halukkaita lääkäreitä vuosikausia. Koska kyseessä on samalla ihmisten terveys, on järkevämpää että osaajista on ylitarjontaa kuin että heitä olisi liian vähän. Olemme aikaisemminkin kirjoittaneet että koulutusta olisi syytä kohdistaa sinne missä kysyntää on, lääkäreille on todistetusti kova kysyntä.

Olisi koko Suomen etu, että lääkärit eivät enää olisi muista työläisistä erillinen saareke, vaan he olisivat enemmänkin vain yksi ammattikunta muiden joukossa. Tällä tarkoitan sitä, että tälläkin hetkellä joihinkin kuntiin on vaikea saada houkuteltua lääkäreitä terveyskeskuksiin. Ongelma on siinä, että kuntien on tultava toimeen jatkuvasti pienemmillä sosiaali- ja terveyssektorin varoilla mutta tästä huolimatta saatava taattua hyvä hoitotaso. Lääkäreiden palkat ovat kuitenkin myös kuntasektorilla sen verran korkeita, ettei kunnilla ole varaa palkata riittävää määrää osaajia. Törmäsin jokin aika sitten uutiseen, jonka mukaan nuoret lääkärit eivät halua terveyskeskuksiin töihin siitä syystä, että ylisuuri työmäärä ja kiire näyttelevät liian suurta osaa työn suorittamisessa. Tämäkin puoltaisi sitä näkemystä, että koulutusmääriä olisi nostettava jotta lääkäreiden palkat kohtuullistuisivat ja samaan hintaan voisi palkata esimerkiksi kaksi lääkäriä entisen yhden sijasta. Näin ollen sekä vastuu että kiirekin puolittuisivat ja asiakkaat saisivat parempaa hoitoa. Asiakkaille tämä näkyisi luonnollisesti potilasjonojen kutistumisena.

Onko lääkärin työ sitten jotenkin erikoista verrattuna esimerkiksi vaikkapa insinöörin työhön? Lääkärillä on suuri vastuu ihmisten terveydestä, mutta työ esimerkiksi terveyskeskuksen vastaanotossa yleislääkärinä tai esimerkiksi työterveyslääkärinä on pitkälti liukuhihnatyötä jossa työ opettaa tekijäänsä. Nuoret lääkärit oppivat kokemuksen kautta tunnistamaan erilaiset oireet ja rakentamaan näiden kautta pitävämpiä diagnooseja. Mikäli hän ei ole asiasta varma, voidaan potilas ohjata erikoislääkärin pakeille. Ajan myötä lääkäri oppii tunnistamaan yhä enemmän tuttuja oireita sekä osaa laatia näiden perusteella pitävämpiä diagnooseja sekä ohjata asiakkaan suoraan parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Työnkuva ei siis juuri poikkea vaikkapa suunnitteluinsinöörin tehtävästä joka uransa myötä oppii virheistään ja kykenee ottamaan huomioon asioita jotka on ehkä jossain vaiheessa oppinut kantapään kautta.

Erikoislääkärin vastuu on sen sijaan paljon suurempi, sillä häneltä odotetaan oman erikoisalansa pitävää ammattitaitoa. Hän voi olla viimeinen lenkki joka määrää asiakkaan juuri siihen oikeaan hoitoon jota hän tarvitsee. Normaalissa työelämässä hän olisi johtaja tai senior-suunnittelija joka viime kädessä vastaa suunnitelmien toteutuskelpoisuudesta.

Jos verrataan lääkäreiden koulutusta ja työelämää esimerkiksi hoitajiin, ero on valtava. Hoitajia koulutetaan paljon, mutta siitä huolimatta työelämä on raskasta ja heiltä vaaditaan venymistä pienehköllä palkalla. Puhutaan hoitajapulasta, mutta silti vakituisia virkoja ei ole paljon vaan työntekijöitä pompotetaan määräaikaisuuksista toiseen. Hoitajat työskentelevät jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla johtuen liian pienestä hoitajamitoituksesta. Hoitajien vastuuta on entisestään lisätty antamalla heille rajoitettu lääkkeidenmääräämisoikeus. Tämän vaikutusta palkkatasoon en osaa arvioida. Työelämän kiireellisyys aiheuttaa kuitenkin suurta vaihtuvuutta alalla.

Lääkäreistä taas on tehty sihteerejä, sillä vastaanotolla käydessä suurin osa ajasta menee siihen että lääkäri napsuttelee kaksisormijärjestelmällä diagnoosia tietokoneelle. Näin asiakkaan näkökulmasta tämä vaikuttaa resurssien haaskaukselta. Mikäli kirjaaminen hoidettaisiin entiseen tapaan sanelemalla ja erillisen kirjurin kautta, kykenisi lääkäri ottamaan potilaita vastaan nopeammalla tahdilla. Nämä esimerkit osoittavat, että terveysalalla on kehittämisen tarvetta myös itse työnkuvassa sekä hoitajilla että lääkäreillä. Tällä hetkellä kumpikaan ammattiryhmä ei toimi optimaalisella tasolla. Toinen palaa loppuun muutamassa vuodessa ja toisen työpanos kohdistuu enemmän varsinaisiin ammattityöhön kuulumattomiin asioihin.

Yhtä kaikki, oma mielipiteeni on että lääkäreiden koulutusmääriä tulee lisätä tuntuvasti, jotta ammattiryhmä tulisi ikäänkuin samalle viivalle muiden kanssa. Ei ole perusteltua, että yksi ammattiryhmä nauttii tällaisesta monopoliasemasta tasa-arvoisuuden Suomessa. 




4 thoughts on “Ratkaisu lääkäripulaan

  1. Perillä Reply

    Kirjoittajan tekstistä paistaa ilmiö, ettei henkilö tiedä lääkärin työstä ja nykytilasta mitään. Ensinnäkin on järjen köyhää kouluttaa lääkäreitä lisää, sillä terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ei ole virkoja kuitenkaan enempää. Kun ei ole virkoja, tämä ajaa lääkärit yksityissektorille töihin. Yksityissektorilla lääkäri tekee usein töitä toiminimellä. Toiminimellä hoitajakin on oikeutettu päättämään omista töistään.

    Myös lääkärit työskentelevät jatkuvasti jaksamisen äärirajoilla. Otetaan esimerkiksi terveyskeskus, jossa potilasmäärä on valtava. Virkoja on määrä X, mutta yhtä lääkäriä kohden on lukemattomia potilaita. Erikoissairaanhoitoon satsataan enemmän määrärahaa samalla, kun perusterveydenhuoltoon siirretään enemmän työtä. Ei kukaan jaksa työskennellä jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla. Töihin lääkäreitä houkutellaan rahalla, mutta vaikka työstä maksettaisi paljon, ei uupuminen ole sen hinnan väärti. Siksi toisekseen lääkäreillä on usein myös elämässä puoliso, joka tekee myös töitä. Suomen työllisyystilanteesta johtuen puolisolle ei aina löydy töitä juuri siltä paikkakunnalta, kuin lääkärille löytyy ja tämä saattaa vaikuttaa lääkärin työpaikan valintaan.

    Huomaa, kuinka vähän tiedät, mitä perusterveydenhuollossa tehdään. Se ei ole liukuhihnatyötä. Oletko tullut ajatelleeksi, että erikoissairaanhoitoon lähetetään potilas yleensä silloin, kun todellakin tiedetään, mitä potilaalle tehdään? Terveyskeskuksessa kokenut diagnostikko on kultaakin kalliimpi. Tiesithän, että monet terveyskeskuksessa työskentelevät lääkärit ovat erikoislääkäreitä ja erikoissairaanhoidossa potilaan kohtaa todennäköisesti vasta erikoistuva lääkäri?

    Yhteenvetona: meillä on kyllä lääkäreitä, mutta meillä ei ole virkoja. Koulutetaan vaan lisää lääkäreitä, jotta voivat erikoistumisen jälkeen alkaa pitää nuhapolia terveystalolla.

    • Osinkko Post authorReply

      Loistavaa että saimme keskustelua aikaan tästä asiasta. Itseasiassa jopa toivoin että minua tullaan valistamaan niiden toimesta jotka tietävät näistä asioista enemmän.

      Osaatko sanoa voisiko virkojen vähäisyys terveyskeskuksissa johtua juuri siitä, että määrärahat ovat tiukat ja toisaalta lääkäreiden palkat ovat paikoitellen jopa tähtitieteellisissä summissa? Jos lääkäreitä olisi enemmän, voitaisiin palkkatasoa polkea ja esimerkiksi yhen ”8 tonnin lääkärin” sijaan palkata esimerkiksi kaksi ”4 tonnin lääkäriä.” Tämähän ratkaisisi tuon kiireongelman kun työkuormaa voitaisiin jakaa useammalle lääkärille. Näin voittaisivat kaikki eli olisi useammalle ihmislle töitä, kulut olisivat sotesektorilla pienemmät ja potilaat saisivat nopeammin hoitoa.

      Tuo kuvaus liukuhihnatyöstä perustuu omiin havaintoihini. Vastaanotoilla korostuu sairaslomaa hakevien kuume/nuhapotilaiden määrä. Eikö siis pidä paikkaansa, että jos yleislääkäri ei tiedä esimerkiksi tarkkaa diagnoosia johon spesifiin vaivaan, hän ei lähetä jatkotutkimuksiin erikoislääkärin pakeille? Tämä kuulostaa erikoiselta.

      Tuota en tiennyt, että erikoislääkäri voi olla vasta erikoistuva lääkäri. Kuvittelin että tuota titteliä ei saa käyttää ennen kuin on pätevyys hankittu.

  2. Vakuutusmies Reply

    Kannattaa muistaa, että osa lääkäreistä tekee myös vakuutuspäätöksiä näkemättä potilasta, tässä lääkäreiden liukuhihnatyöt oikein kärjistyy.

    • Osinkko Post authorReply

      Hyvä pointti, vakuutuslääkäreistä kiertää yleisesti melko ikäviä juttuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *