Törmäsin jokin aika sitten otsikkoon, jonka mukaan verottaja lähetti opiskelijalle 6000 euron laskun, koska hän oli avannut vahingossa kaksi osakesäästötiliä. Mielestäni rangaistus on kohtuuton, vaikka siihen mitä ilmeisimmin onkin lievennyksiä tulossa.
Ylipäätään Suomi tunnetaan holhousvaltiona, joten on omituista kuinka tällainen huolimattomuusvirhe voi johtaa näinkin suureen seuraamukseen. Pahimmillaan yksi unohdus, ymmärryksen puute tai tietoliikenneongelmat aiheuttavat moisen seuraamuksen. Mielestäni tämä ei ole oikein.
Kun rivikansalaisen tietämys sijoitusasioista on usein ohuenlaista, tällainen suuren rangaistuksen uhka pelottelee uusia potentiaalisia sijoittajia avaamasta osakesäästötiliä. Päinvastoin tällaiset lainsäädännölliset ”möröt” tulisi poistaa, jotta uusia sijoittajia saataisiin houkuteltua mukaan mahdollismman paljon.
Ehdotankin, että jatkossa olisi pankkien tehtävä huolehtia siitä, että asiakkaalla on vain yksi tili. Ja mikäli tili löytyy jo, ei sitä voisi uuteen pankkiin avata ennen kuin vanha on suljettu. Pankkien välillä lienee jo valmiiksi luottamusverkosto, jossa ylläpidetään tietoa sijoitustiliasiakkuuksista. Näin ollen tämän ei luulisi olevan vaikeaa toteuttaa.
Jos nykyisen mallin aikana käykin niin, että asiakkalta löytyy tuplatilit, ei rangaistusta tulisi asettaa mikäli toinen osakesäästötili on tyhjä. Tämä on helposti perusteltu: eihän asiakas saa tyhjästä tilistä mitään hyötyjäkään! Näin oli asia myös tässä uutisoidussa esimerkkitapauksessa.
Mikäli on selvästi osoitettavissa, että asiakas on tahallaan avannut kaksi tiliä ja käynyt näillä aktiivisesti kauppaa, on nykyisen kaltainen rangaistus on toki paikallaan. Tällöin asiakas todennäköisesti myös saisi hyötyä kahden tilin rinnakkaiskäytöstä.
Osakesäästötili tekee tuloaan vuodenvaihteen jälkeen ja Nordea ehti jo ensimmäisenä julkaisemaan hinnastonsa kyseiselle tilille. Ainakaan Nordean hinnasto ei sisältänyt erityisempiä yllätyksiä, sillä hinnoittelu pysyi täysin samanlaisena kuin perinteiselläkin arvo-osuustilillä.
Monia varmasti askarruttaa, millaisia sijoituksia tilille kannattaa tehdä. Kannattaako esimerkiksi suosia osinkoa kasvattavia yhtiöitä vai nopeasti arvoaan kasvattavia kasvu-yhtiöitä? Ajattelin tehdä muutamia taulukkolaskelmia ja tutkia asiaa hieman tarkemmin. Seuraavassa on muutamia laskuesimerkkejä erilaisista tilanteista. En ottanut laskelmissa huomioon välityspalkkioita, sillä oletan ne molemmissa tapauksissa yhtä suuriksi.
Kaivoin laskimen esiin ja laskin auki onko sijoitussäästötili järkevä tuote. Yllätyin laskelmieni perusteella negatiivisesti. Vaikuttaa siltä, ettei osakesäästötili sovellukaan siihen mihin se on suunniteltu. Onko kyseessä verottajan salajuoni?
Esimerkkilaskelmia
Ensimmäisessä skenaariossa jäljittelin Telian tyyppistä hyvää ja vakaata kuuden prosentin osinkoa maksavaa yhtiötä. Osinko ja osakkeen arvostus eivät kasva vuosien saatossa lainkaan, vaan sijoittaja saa vuosittain samansuuruisen 6% osingon jonka sijoittaa takaisin saman yhtiön osakkeisiin.
Tilanne jossa osinko pysyy joka vuosi samansuuruisena eikä osake myöskään nosta arvoaan. (PääomaP=perinteinen arvo-osuustili, PääomaS=osakesäästötili.)
Luonnollisesti osakesäästötili vie voiton johtuen osinkojen edullisemmasta verokohtelusta. Ero ei kuitenkaan ole läheskään niin merkittävä kuin osinkoaan vuosittain kasvattavalla yhtiöllä.
Toisena skenaariona on yhtiö, joka ei maksa osinkoa lainkaan mutta kasvattaa sen sijaan arvoaan vuosittain 10 prosenttia. Näin ollen osakesäästötili ei kerää sijoitusaikana minkäänlaista veroetua verrattuna tavalliseen arvo-osuustiliin. Ensimmäisten 9 vuoden aikana sijoituksia realisoitaessa verotuskin on näin ollen identtinen, mutta 10 vuoden kohdalla hankintameno-olettama muuttaa tilanteen.
Tilanne, kun osakkeen arvo nousee 10% vuodessa ja sijoittaja haluaa realisoida salkun. Erotus tarkottaa tässä tapauksessa eroa verotuksessa tavallisen arvo-osuustilin hyväksi. Tämä taulukko oli alunperin virheellinen, päivitetty 9.10.2019.
Osakesäästötilillä ei oteta huomioon hankintameno-olettamaa lainkaan, mutta realisoidessa osakkeita tavalliselta arvo-osuustilitä voidaan vähentää 40%:n hankintameno-olettama. Tästä tulee merkittävä ero verotuksessa tavallisen tilin eduksi pidettäessä osakkeita vähintään 10 vuotta. Ja luonnollisesti mitä pidempään osakkeiden holdaus jatkuu, sitä merkittävämpi ero on tulevaisuudessa osakepääoman kasvaessa.
Yhteenveto
Uusi osakesäästötili sopii sijoittajalle, joka käy paljon kauppaa tai priorisoi tasaista osinkovirtaa. Koska tili nauttii verottomista osingoista, kasvaa salkku nopeampaa osingot uudelleen sijoitettaessa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että nykyisin kertyneet tappiot voi tavallisen arvo-osuustilin sisällä vähentää kaikista pääomatuloista, myös osingoista. Se taas ei onnistu osakesäästötilillä. Tämä tasaa omalta osaltaan tavallisen arvo-osuustilin riskiä.
Huomionarvoisin seikka on, ettei osakesäästötili sovi sijoituksiin jotka on tarkoitus pitää yli 10 vuotta, mikäli ne kohdistuvat yhtiöihin jotka kasvattavat reilusti arvoaan vuosien saatossa. Tällöin hankintameno-olettaman puuttuminen tekee liian suuren kaulan perinteisen tilin hyväksi. Jos kuvitellaan yhtiö joka kasvattaa vuosi toisensa perään sekä tulostaan että osinkoaan, seuraa osakekurssi väistämättä perässä. Näin ollen osakesäästötili ei sovellu holdaukseen mielestäni oikein muille kuin Telian kaltaisille lypsylehmille joiden osinko saatika osakkeen arvokaan ei liikahda mihinkään suuntaan.
Mielestäni tämä seikka vie pohjan koko osakesäästötililtä. Nykyehdoilla osakesäästötili soveltuu pelkkien lypsylehmien omistamiseen tai vaihtoehtoisesti aktiiviseen kaupankäyntiin. Pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa mielestäni pysytellä jatkossakin perinteisellä arvo-osuustilillä.
En itsekään huomannut tätä seikkaa ennen kuin laskin nämä skenaariot Excelillä auki. Mielikuvissani oli, että viimeinkin myös me ”holdaripiensijoittajat” pääsemme nauttimaan kevyemmästä verotuksesta ja nopeammasta arvonnoususta. Näillä vallitsevilla ehdoilla en tule näillä näkymin avaamaan itselleni osakesäästötiliä, ellen innostu treidaamaan esimerkiksi Telian osakkeella.
Lisätietoja osakesäästötilin verotuksesta löytyy tästä linkistä: Vero.fi
Tällä viikolla uutiskynnyksen ylitti työntekijöiden keskusjärjestö SAK, joka kävi lobbaamassa hallitusneuvotteluissa omaa verolinjaansa. Kuten arvata saattaa, tuo listaus ei varsinaisesti suosinut meitä sijoittajia, tai ylipäätään ketään jolle on saattanut kertyä edes jonkinlaista omaisuutta. Oman osansa saivat niin metsänomistajat, maatalousyritykset kuin osakesijoittajatkin.
SAK:n esittämän veromallin vaikutus kuluttajien lompakolle.
SAK:n mukaan verotusta tulee lisätä Suomessa, jotta selviämme tulevasta taantumasta ilman lisävelanottoa. Heidän suunnitelmiensa mukaisesti veropohjaa laajennettaisiin monipuolisesti koskemaan niin yrittäjiä kuin sijoittajiakin. Veropohjan laajennus ei yllättäen tälläkään kertaa koskenut esimerkiksi ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeiden poistamista, ei ammattiliittojen verottomia osinkoja tai niiden verottomia vuokratuloja. Kyseessä on hyvin samanlainen ilmiö kuin viherpesussa, on helppo osoittaa toisille mitä he tekevät väärin sen sijaan, että tarkasteltaisiin omaa toimintaa kriittisessä valossa. Tämä on tietysti jollain tapaa myös inhimillistä, kukapa haluaisi poistaa omia saavutettuja etujaan vapaaehtoisesti?
Voidaan pohtia, olisiko himoverotuksen Suomessa muitakin tapoja varautua tulevaan taantumaan kuin verojen nosto. Verotuksen lisääminen nykyisestä korkeasta tasosta tulee näkymään väistämättä jossain kohtaa toimeliaisuuden vähenemisenä sekä pääomapakona. Vaihtoehtoisina keinoina himoverottamiselle voisivat olla esimerkiksi verorahojen parempi kohdentaminen, ja julkisen talouden ylimääräisten kulujen karsiminen. Suomi on Euroopan kärkimaita kun verrataan julkisen sektorin kuluja bruttokansantuotteeseen.
Otetaan esimerkiksi vaikka koulutus, josta on kohistu eduskuntavaalien aikaan. Meillä ei ole varaa kouluttaa ihmisiä kortistoon, vaan koulutusta tulisi kohdentaa paremmin työelämän tarpeisiin. Jokainen työttömäksi koulutettu henkilö on kirjaimellisesti hukkaan heitettyä rahaa. Tutkintojen pituuksista olisi varaa karsia, esimerkiksi korkeakouluopinnot sisältävät paljon niin sanottua ”tyhjäkäyntiä.” Samoin esimerkiksi turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen toisesta turvallisesta maasta menee tähän samaan kategoriaan. Kohdennettu humanitäärinen apu suoraan kohdemaahan on huomattavasti tehokkaampaa. Tässä vain pari esimerkkiä, vastaavia tehostamismahdollisuuksia on lukemattomia muitakin.
Himoverotusta tehokkaampi tapa kerätä puskuria valtion kassaan olisi onnistua työllistämispolitiikassa vieläkin paremmin. Tämä ei tosin tule onnistumaan näillä SAK:n ehdottamilla keinoilla. Yrittäjiä pitää kannustaa perustamaan yrityksiä sen sijaan, että heiltä leikataan. Suurin osa suomalaisista työskentelee pienessä tai keskisuuressa yrityksessä. Ilmastoasioiden ollessa nyt kaikkien huulilla, voitaisiin erilaisten viherverojen miettimisen sijaan panostaa voimakkaammin puhtaaseen teknologiaan ja tehdä tästä suomalainen vientituote maailmalle. Ei tapeta lypsävää lehmää verottamalla, vaan sen sijaan kehitytään ja luodaan samalla parempaa maailmaa pienemmällä veroasteella.
Erityisesti SAK:n hyökkääminen osakesäästötiliä vastaan ihmetytti, sillä tiliä ei vielä olla saatu edes lanseerattua käyttöön. Tilin vastustaminen kertoo kuitenkin SAK:n vihamielisyydestä kansankapitalismia kohtaan. En usko, että he ovat asiassa täysin ymmärtämättömiä, vaan ajavat tälläkin omaa etuaan. Heille, kuten myös esimerkiksi SDP:lle ja Vasemmistoliitolle kansan vaurastuminen olisi huono asia ja vähentäisi sekä jäseniä että äänestäjiä. Kansa täytyy pitää köyhänä, jotta voidaan taas puhua kuinka rikkaat alistavat köyhiä ja eriarvoisuus lisääntyy. Mikäli tuleva hallitus päättäisi koskea osakesäästötilin ehtoihin, tämä voisi samalla syöstä koko tilin kuolemaan, ei varmasti herätä kansan luottamusta että pitkäaikaiseen säästämiseen tarkoitetun tilin ehtoihin puututaan välittömästi.
Jää nähtäväksi, ottaako hallitus näistä esityksistä joitain kohtia omaan ohjelmaansa. On kuitenkin vaikea kuvitella, että Keskusta voisi hyväksyä suurta osaa ehdotetuista veronkorotuksista. Esimerkiksi yrittäjävähennyksestä luopuminen, sukupolvenvaihdoshuojennuksen leikkaaminen sekä metsälahjaveron vähennysoikeuden poistamisen voisi kuvitella olevan Keskustalle kynnyskysymyksiä. Toki Keskusta petti äänestäjät jo lähtemällä ylipäätään hallituskeskusteluihin mukaan selvän vaalitappion jälkeen, joten en kovin suuresti yllättyisi mikäli ”Kepu” toimisi jälleen erään vanhan sananlaskun mukaisesti. 😉
Kirjoitin alkuvuodesta ensimmäisen kerran osakesäästötilistä. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa tiliä, jonka sisällä voisi käydä osakekauppaa verottomasti sekä saada myös osingot verottomina kasvamaan heti korkoa korolle. Vasta otettaessa varoja tililtä ulos maksettaisiin näistä pääomatuloveroa. Sijoitustilin olisi tarkoitus kannustaa uusia piensijoittajia osakesäästämisen pariin. Samalla se tasapäistäisi suorien osakeomistusten kohtelua verrattaessa esimerkiksi rahastoihin. Tuossa kirjoituksessa pohdin juuri sitä, voisiko ahne valtio antaa verotulojen odottaa itseään useita vuosia, mahdollisesti useita kymmeniä vuosia jolloin realisointeja tileiltä tehdään ensimmäistä kertaa isommalla kädellä.
Osakesäästötilin yksityiskohdat alkavat hiljalleen valottua ja juuri siltähän se näyttää kuten ennakoin, valtio ei voinut pitää näppejään irti piensijoittajien rahoista vaan tiliin tulee 50 000 euron talletuskatto. Tämä on siis suurin määrä jonka tilille voi tallettaa sijoitusvarallisuutta, arvonnousun myötä tili voi kasvaa suuremmaksikin. Tällä valtio varmistuu, ettei verokertymään pääse syntymään liian isoa aukkoa mikäli näistä tileistä tulisikin suosittuja ja niihin siirtyisi suuret pääomamassat.
Tilille ei voi siirtää vanhoja osakeomistuksia, vain rahaa. Tilejä ei voi avata useampia eri palveluntarjoajille, tätä valvotaan verottajan toimesta. Yksityiskohdat eivät ole auki vielä esimerkiksi sen suhteen, miten käy jos sijoitusvarallisuus meneekin pahasti tappiolle ja sijoitusvarallisuuden arvo putoaa esimerkiksi maksimisummasta 30 000 euroon. Voiko tällöin pumpata tilille uutta rahaa vaikka olisi jo aikaisemmin laittanut sinne maksimitalletuksen? Mikäli näin ei voi tehdä, nousee ajoituksen merkitys hyvin tärkeäksi. Mikäli ostat tilille osakkeita juuri ennen pörssiromahdusta, menetät mahdolllisuuden nopeampaan vaurastumiseen. Ilman talletuskattoa näin ei pääsisi käymään.
Varallisuuden realisoiminen tililtä menee oletettavasti niin, että sijoittamansa summan voi realisoida takaisin verottomasti. Näin ollen tilille voi jättää vain korkojen korot jauhamaan lisää tuottoja, ja alkuperäisen pääoman voi siirtää takaisin omalle tilille. Vastaavasti saman määrän euroja saa siirtää tilille myöhemmin takaisinkin, vaikka tilin arvo olisi suurempi kuin 50 000 euron kattoraja. Tili ei siis sido rahoja väkipakolla, kuten esimerkiksi ps-tilien kanssa kävi.
Tili itsessään on kuitenkin kattorajasta sekä muutamista auki olevista yksityiskohdista huolimatta hieno asia ja askel eteenpäin kansankapitalismin edistämisessä. Toistaiseksi muuta nipottamista ei löydy kuin tuo liian pieneksi jäänyt kattoraja. Tilin ei ainakaan näin aluksi ole tarkoitus olla piensijoittajan eläkesäästötili, vaan lähinnä kannustin siirtyä suorien osakeomistusten pariin. Osakesäästötilin myötä nyt myös opiskelijoillakin on viimein mahdollisuus ostaa suoria osakeomistuksia ilman että osingot vaikuttaisivat opintotukeen.
Mahdollisia tulevia riskejä tilin onnistumiselle on vielä paljon matkalla. Tili tulee käyttöön vasta vuonna 2020, ja sitä ennen seuraava hallitus pääsee vielä muokkaamaan sen ehtoja. Seuraavan hallituksen kokoonpanoa emme vielä tiedä, mutta käsittääkseni muun muassa SDP:tä ja Vasemmistoliittoa on povattu galluppien perusteella vahvoksi seuraavissa vaaleissa. Nämä puolueet harvemmin ovat olleet piensijoittajan asialla. Vasemmistoliitto julkaisi joitakin päiviä sitten oman vero-ohjelmansa. Ohjelmassa lukee muun muassa: ”Pidemmällä aikavälillä ansio- ja pääomatuloverotus harmonisoidaan ja kaikkia tuloja verotetaan saman progressiivisen asteikon mukaisesti. Uudistuksen valmistelu on käynnistettävä välittömästi.” Eläkesäästäjiä huolettaa varmasti myös se, että Vasemmistoliitto haluaisi palauttaa varallisuusveron takaisin. Olin pääomatuloverotuksen tiimoilta kirjeenvaihdossa Li Anderssonin kanssa viime syksynä, silloin hän ajatteli piensijoittajien pääomatuloverotuksesta sekä yleishyödyllisten tahojen verotuksesta seuraavaa:
Li Anderssonin mielipide marraskuulta.
Valitettavasti heidän uudessa veromallissaan ei mainittu sanallakaan yleishyödyllisistä tahoista eikä ammattiliitoista. Veroprogressiosta ei ollut nähtävillä taulukkoa, mutta lienee selvää että hiemankin suurempaa ansiotuloa saavien pääomatuloverotus kiristyy entisestään jo pienemmilläkin pääomatuloilla. Näin ollen ilman osakesäästötiliä kannustin säästämiseen ja sijoittamiseen jäisi uupumaan.
Suurin riski tulevaisuudessa on tietysti se, millainen pääomaverotus vallitsee silloin kun omistuksia realisoi osakesäästötililtä. Vuosikymmenien päähän on vaikea tehdä ennustuksia, mutta ainakin tähän saakka trendinä on ollut, että piensijoittajat maksavat jatkuvasti enemmän samaan aikaan kun suursijoittajat, säätiöt ja ammattiliitot nauttivat verottomista osingoistaan.
Koska osakesäästötilejä hallinnoivat pankit, on riskinä lisäksi tilin mahdolliset hallinnointikulut. Nämä kuitenkin jäänevät sen verran kohtuullisiksi, että nykytilanteeseen verrattuna ne kuitataan helposti jo pienilläkin verottomilla osinkotuloilla.
Jään odottamaan mielenkiinnolla loppujen yksityiskohtien tarkentumista.
