Tag: sdp

Mietteitäni hoitajamitoituksesta

Valtion ja kuntien tehtävä on huolehtia kansalaisten perusoikeuksista. Näihin perusoikeuksiin kuuluvat esimerkiksi tasavertainen oikeus koulutukseen sekä laadukas hoito myös vanhuksille. Jos perustoimintojen rahoituksen jälkeen on kertynyt ylijäämää, vasta sen voi osoittaa toissijaisiin kohteisiin.

Kuten olemme saaneet aikaisemmin tänä vuonna lukea, perustoimintoja ei ole kyetty ylläpitämään tarpeeksi laadukkaasti. Etenkin vanhusten hoitoa on laiminlyöty jo pitkään. Tänä vuonna ennen vaaleja asia nousi kohuksi asti Esperi Care-jupakan vuoksi. Nyt eletään siis maalaisjärjellä ajateltuna tilannetta, jolloin varoja tulisi priorisoida näihin perustoimintoihin ja lopettaa rahan viljeleminen toissijaisiin kohteisiin.

Lyhyen tutkimukseni perusteella uuteen hoitajamitoitukseen löytyisi varat mikäli ne vain haluttaisiin kohdentaa oikein.

Tänään näimme ulostulon hallituksen valmistelemasta hoitajamitoituslaista. Alunperin tarkoituksena oli, että lakiin säädetään kiinteä 0,7 henkilön hoitajamitoitus varmistamaan riittävä hoitohenkilökunnan määrä. Ennen vaaleja nykyiset hallituspuolueet julistivat kilvan, että tämä myös tullaan kirjaamaan lakiin mikäli he ovat hallituksessa.

Nyt näyttääkin yllättäen siltä, että tästäkin asiasta on tulossa pannukakku. Enää ei puhuta hoitajamitoituksesta, vaan henkilömitoituksesta johon lasketaan mukaan henkilökuntaa johtajista aina talonmiehiin saakka. On ilmiselvää, että kyseessä on silmänkääntötemppu jolla ei tule olemaan parantavaa vaikutusta varsinaiseen ongelmaan eli hoitotasoon. Näin kansalaisena ei voi kuin ihmetellä mitä hyötyä on valmistella lakia jolla ei todellisuudessa ole mitään vaikutusta? Miksi keskitytään tällaiseen näpertelyyn sen sijaan, että pyrittäisiin oikeasti ratkaisemaan ongelmia? Oma veikkaukseni on, että tällä näpertelyllä pyritään peittämään jälleen yhden vaalilupauksen kariutumista.

Hieman aikaisemmin pääministeri Antti Rinne nousi uutisiin kertomalla etteivät rahat riitä 0,7 hoitajamitoituksen toteuttamiseen. Asiantuntijoiden arvion mukaan hoitajamitoitus maksaisi noin 250 miljoonaa euroa. Summa ei kuulosta järin suurelta jos sitä vertaa esimerkiksi Suomen 989 miljoonan euron kehitysapumäärärahoihin. Näitä rahasummia miettiessä tulee väkisinkin mieleen miksi varoja ei kohdisteta niihin perustoimintoihin joita oman maan kansalaiset nyt kipeästi tarvitsevat? Mitä lisäarvoa saamme sillä, että verorahoja uhrataan ulkomaille noin paljon? Esimerkiksi pelkästään Afrikkaan verorahojamme lähetetään yli 500 miljoonan euron edestä.

Voidaan perustellusti kyseenalaistaa onko esimerkiksi Afrikkaan rahan lähettäminen aikaisemmin kuvailemani tarpeellinen perustoiminto ja onko se todellakin tärkeämpää kuin omien kansalaistemme hyvinvointi? Mitä hyvää saamme itse vastineeksi tälle rahamäärälle ja mitä näkyviä vaikutuksia sillä on vuosien saatossa ollut? On mielestäni erittäin kyseenalaista, että Suomen kokoinen valtio lähettää varojaan pitkin kokonaista maanosaa. Jos Afrikan pelastaminen onkin niin tärkeää, voisimmeko silti budjetoida 250 miljoonaa kotimaisiin hoitajiin ja vasta sen jälkeen lähettää loput 739 miljoonaa euroa Afrikkaan? Paljon kysymyksiä, mutta näihin saan tuskin koskaan vastausta.

Viime aikoina on kohistu paljon Veikkauksesta ja siitä kuinka poliitikot ovat ottaneet sen erityissuojeluunsa, koska nauttivat Veikkauksen tarjoamista erilaisista etuuksista jotka taas puolestaan rahoitetaan peliongelmaisten varoilla. Nyt ei kuitenkaan takerruta tähän asiaan, vaan siihen että Veikkaus tukee esimerkiksi kulttuuria ja taidetta 246 miljoonalla eurolla vuosittain. Summa on sattumalta lähes täsmälleen sama kuin mikä vaadittaisiin hoitajamitoituksen korjaamiseen. Voisiko tässä olla jälleen priorisoinnin paikka? Kulttuuri ja taide eivät ole ihmishenkiä tai kunnollista huolenpitoa tärkeämpiä.

Että mitenkä on Antti Rinne ja hallitus, olisiko meillä sittenkin rahaa jos ne haluttaisiin kohdistaa oikein omille kansalaisillemme?

Tulevasta hallituspohjasta puuttuvat talousosaajat

Hallituksen muodostuminen otti askeleen eteenpäin kun hallitustunnustelija Antti Rinne ilmoitti jatkokeskusteluja käytävän SDP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden, RKP:n ja Keskustan kesken. Tarkkasilmäisimmät huomasivat heti, että suuret oikeistopuolueet loistavat kokonaan poissaolollaan. Näinpä tätä hallitusta kutsuttaneen jatkossa ”hillopurkkihallitukseksi” koska siitä puuttuu muun muassa talousrealiteetteja tuova vastavoima. Nyt ei ole kukaan toppuuttelemassa mikäli hallitus haluaa esimerkiksi pelastaa koko maailman ilmastonmuutokselta meidän verorahoillamme.

Kokonaan oma lukunsa on vaalien suurimman häviäjän ottaminen hallitusneuvotteluihin mukaan. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä mainitsi heti vaalituloksen nähtyään opposition kutsuvan. Toisin näyttää kuitenkin käyvän, Keskusta kamppailee kansan tahtoa vastaan mikäli se liittyy hallitukseen suunnitellusti. Tällä liikkeellä Keskusta riskeeraa myös oman tulevaisuutensa, mikäli tämä hallitus osoittautuu maallemme lopulta katastrofaaliseksi.

Luonnollisesti meille sijoittajille tämä hallituspohja on erityisen riskialtis. Hallituksessa lähes joka puolue on sijoittajavihamielinen poislukien RKP ja Keskusta. Muiden puolueiden elinehtona on kansan pitäminen köyhinä, joten kaikki kansaa mahdollisesti vaurastuttava on pahasta ja tulee verottaa kuoliaaksi. On mielenkiintoista nähdä saako aikaisemmin kaavailtu osakesäästötili pysyä sellaisenaan, lakkautetaanko se vai tehdäänkö siihen viilauksia.

Rinne on korostanut useampaan otteeseen, että heidän tavoitteenaan on eriarvoistumisen vähentäminen. Tämä kyseinen eriarvoistuminen on varsinkin vaalipuheissa korostunut myytti, jonka todenperäisyydestä ei ole kunnollista dataa. Esimerkiksi Kokoomuksen Elina Lepomäen mukaan eriarvoisuus ei ole juuri viime vuosina lisääntynyt. Lääkkeeksi eriarvoistumiseen eivät kuitenkaan auta tulonsiirrot, vaan eriarvoistumista tulisi paikata tukemalla työllisyyttä. Näin saataisiin samalla leveämpi veropohja sekä nostettaisiin ihmisiä pois syrjäytymisen tieltä ilman tulonsiirtoja.

Mikäli selviämme tulevasta hallituskaudesta joten kuten ehjin nahoin, sataa oppositioon sulkeminen takuuvarmasti Kokoomuksen sekä Perussuomalaisten laariin. Äänestäjien tahto jää toteutumatta erityisesti Perussuomalaisten sulkemisella oppositioon, sillä he olivat vaalien suurin voittaja.

Taloudellinen riippumattomuus vasemmiston malliin

Näin vaalien alla kansalaisille luvataan varsinkin vasemmistopuolueiden toimesta mitä erilaisempia asioita. On tarjolla eläkkeiden nostoja 100 eurolla, koulutusmahdollisuuksien parantamista, ilmaston pelastamista ja niin edelleen. Hintalapulla ei ole niin väliä. Gallupjohtaja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne mainitsi suorassa lähetyksessä hintalapun olevan jotain 1-3 miljardin väliltä. Eikai se niin tarkkaa ole, miljardi sinne tai tänne?

Tällaiset puheet hermostuttavat luonnollisesti rationaalista äänestäjää, sillä kaiken rahan näistäkin tulonsiirroista on tultava jostain, ja yleensä se tarkoittaa meitä veronmaksajia. Jotta rahoitus riittäisi, veroprogressiolla on uhka kiristyä jatkossa niin ansio- kuin pääomatuloissakin. Verotuksen kohotessa kestämättömälle tasolle lisätyöt ja niistä saatavat lisäansiot eivät enää innosta, ja näin yleinen toimealiaisuus vähenee. Ylityöt eivät välttämättä ole enää mielekkäitä, jos marginaaliverotus vie lisäansioista vähintään puolet pois. Tutkin tätä kirjoitusta varten leikkimielisesti, mikä olisi sijoittajalle tehokkain tapa hyötyä näistä tulonsiirroista.

Ensimmäinen kysymys lienee, mikä olisi helpoin tapa liittyä mukaan tähän tulonsiirtokaruselliin? Paras konsti on tietysti tehdä mahdollisuuksien mukaan töitä sen verran vähän, että ansiotulojen veroprosentti pysyisi riittävän matalalla tasolla ja matalempia tuloja voisi puolestaan kompensoida erilaisilla tuilla. Töitä voisi esimerkiksi tehdä sopivissa pätkissä siten, että olisi kokoaikatyössä vain sen verran kuin vaaditaan ansiosidonnaiseen päivärahaan. Maksupäivien nollautuessa voisi tehdä taas uuden pätkän töitä, ja niin edelleen. Teoriassa helppoa, mutta käytännössä ei ehkä niinkään mikäli ei ole suhteita sopivia pätkätöitä tarjoaviin firmoihin. Ansiosidonnaisen päivärahan suuruuteen eivät vaikuta pääomatulot.

Koska taloudellinen riippumattomuus ja firetys on ollut suosittu puheenaihe jo jonkin aikaa, tätä voisi siirtyä harjoittamaan myös vasemmistolaisella mallilla. Tämä tarkoittaa sitä, että osa elannosta tulisi esimerkiksi osinkotuloista ja toinen osa tulonsiirroista. Parhaiten tämä onnistuisi heittäytymällä kokonaan työmarkkinatuen piiriin. Kelan maksama työttömyysetuus on 32,40 e/pv. Sitä maksetaan 5 päivältä viikossa, joten kuukaudessa tulot olisivat noin 648 euroa. Kelan sivuilla mainitaan myös, että yksin asuvalla työttömällä työmarkkinatukea vähentävät pääomatulot ja muut tulot, jotka ylittävät tulorajan 311€/kk. Näin ollen saadakseen täyden hyödyn, osinkotulojen ei tulisi ylittää tätä rajaa. Kuukausitienesti yksin asuvalle olisi näillä luvuilla 959€/kk. Tästä summasta vähennetään tietysti vielä verot, joten käteen jäävä osuus näistä tuloista tulisi olemaan arviolta hieman reilut 800 euroa. Yksinasuvalle tilanne ei olisi kokonaan näin murheellinen, sillä työmarkkinatuen päälle maksetaan vielä asumistukea. Säästöjen määrä ei vaikuta tukien määrään, ainoastaan pääomatulojen määrä ratkaisee. Viiden prosentin osinkotuotolla saadakseen 311 euroa kuukaudessa tulisi salkun arvon olla noin 74 600 euroa.

Kokonaan toinen tilanne on perheellisellä henkilöllä. Tällöin ilman työmarkkinatuen laskua saa tienata pääomatuloja 1044€/kk. Tulorajaa korotetaan 130 eurolla jokaista huollettavaa lasta kohden. Puolison sekä yhden lapsen taloudessa työmarkkinatuen suuruus on 37,63€ per päivä, eli kuukaudessa 753 euroa. Näillä luvuilla teoreettinen bruttokuukausipalkka olisi 1797 euroa. Nettotienesti tulisi olemaan noin 1456 euroa kuukautta kohti. Tämä alkaisi olemaan jo sellainen summa, millä pärjää mukavasti ainakin täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tähän päästäkseen osakesalkun tulisi kuitenkin olla jo kohtuullisen kokoinen. Jos oletetaan osinkoprosentin olevan 5% tulisi salkun olla noin 250 000 euron arvoinen.

Varsinkin jälkimmäinen esimerkki olisi teoriassa sellainen, että riittävän toimeentulon saisi sopivassa suhteessa sekä pääomatuloista, että samaan aikaan vasemmistolaiseen tyyliin käsi työtä tekevien taskussa. Korostan, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kannustaa ketään toimimaan tällä tavalla, mutta tulonsiirrot mahdollistavat elämän leppoistamisen näilläkin konsteilla.

Tuulipuvun joulukalenterin 19. luukku

Tänään käsittelemme poliitikkojen kompetenssia sijoittamiseen. Antti Rinne mainitsi Kauppalehden haastattelussa ettei ole tehnyt lainkaan henkilökohtaisia osake- tai rahastosijoituksia. Ainoa kosketus sijoitusmaailmaan tuli eläkeyhtiön hallituksen jäsenenä jolloin hän käsitteli ilmeisesti varojen sijoittamista.

 

 

Mikä tekee asiasta huolestuttavan on se, että Rinne saattaa olla seuraavalla hallituskaudella yksi tulevan sijoitustilin arkkitehdeista. Kuinka henkilö, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta sijoitusasioista voi ymmärtää sijoittajien tarpeista mitään?

Eikä Rinne ole valitettavasti mikään yksittäistapaus. Kuten ehkä muistatte, tutkimme istuvan hallituksen ministereiden osakeomistuksia aikaisemmin ja kävi ilmi ettei juuri kenelläkään ole merkittäviä omistuksia. Oletettavasti parhaiten asioista on perillä aikaisemmin merkittävän salkun omistanut pääministeri Juha Sipilä, joka yhteiskunnan painostuksesta joutui siirtämään omistuksensa sijoituskuoren kätköihin.

Pahin tiedonpuute näyttää olevan oppositiopuolueissa. Toisaalta on vaikea sanoa ovatko kansanedustajat todella niin tietämättömiä sijoitusasioista, vai haluavatko he vain näyttäytyä vaalikarjan edessä pahoja kapitalisteja vastustavina voimina. Näin he maksimoimat kyllä oma etunsa, mutta eivät ajattele kansalaisten etua kuten heidän asemaansa kuuluisi.

Tuulipuvun joulukalenterin 9. luukku

Yhdeksännen päivän kunniaksi suuntaamme ajatukset jo kohti kevään eduskuntavaaleja. Galluppien mukaan tilanne keväällä saattaisi näyttää seuraavanlaiselta:

 

Sijoittajalle tilanne olisi käytännössä pahin mahdollinen, sillä punavihervasemmistopuolueet eivät ole sijoittajan, eivätkä varsinkaan piensijoittajan asialla. Todennäköisesti tuollaisella hallituskokoonpanolla sijoitustili voisi jäädä toteutumatta tai ainakin siitä tulisi merkittävästi huonompi jos tilin ehtoja muokataan. Sen sijaan Suomen sisäinen ammattiliittojen pyörittämä veroparatiisi voisi paremmin kuin koskaan.

Joka tapauksessa, oli hallituksen kokoonpano mikä tahansa, toivon ministereille viisautta pohtia onko piensijoittajien pääomatuloverotuksessa enää kiristämisen varaa ennen kuin sillä tehdään vahinkoa koko toiminnan mielekkyydelle. Pääomat kyllä allokoituvat tavalla tai toisella kohti verotehokkaampia ratkaisuja, joten verokarhulla on suuri riski jäädä nuolemaan näppejään mikäli alkaa liian ahneeksi.

Elämme ensi keväänä mielenkiintoisia aikoja.

Osakesäästötili tulee vuonna 2020

Kirjoitin alkuvuodesta ensimmäisen kerran osakesäästötilistä. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa tiliä, jonka sisällä voisi käydä osakekauppaa verottomasti sekä saada myös osingot verottomina kasvamaan heti korkoa korolle. Vasta otettaessa varoja tililtä ulos maksettaisiin näistä pääomatuloveroa. Sijoitustilin olisi tarkoitus kannustaa uusia piensijoittajia osakesäästämisen pariin. Samalla se tasapäistäisi suorien osakeomistusten kohtelua verrattaessa esimerkiksi rahastoihin. Tuossa kirjoituksessa pohdin juuri sitä, voisiko ahne valtio antaa verotulojen odottaa itseään useita vuosia, mahdollisesti useita kymmeniä vuosia jolloin realisointeja tileiltä tehdään ensimmäistä kertaa isommalla kädellä.

Osakesäästötilin yksityiskohdat alkavat hiljalleen valottua ja juuri siltähän se näyttää kuten ennakoin, valtio ei voinut pitää näppejään irti piensijoittajien rahoista vaan tiliin tulee 50 000 euron talletuskatto. Tämä on siis suurin määrä jonka tilille voi tallettaa sijoitusvarallisuutta, arvonnousun myötä tili voi kasvaa suuremmaksikin. Tällä valtio varmistuu, ettei verokertymään pääse syntymään liian isoa aukkoa mikäli näistä tileistä tulisikin suosittuja ja niihin siirtyisi suuret pääomamassat.

Tilille ei voi siirtää vanhoja osakeomistuksia, vain rahaa. Tilejä ei voi avata useampia eri palveluntarjoajille, tätä valvotaan verottajan toimesta. Yksityiskohdat eivät ole auki vielä esimerkiksi sen suhteen, miten käy jos sijoitusvarallisuus meneekin pahasti tappiolle ja sijoitusvarallisuuden arvo putoaa esimerkiksi maksimisummasta 30 000 euroon. Voiko tällöin pumpata tilille uutta rahaa vaikka olisi jo aikaisemmin laittanut sinne maksimitalletuksen? Mikäli näin ei voi tehdä, nousee ajoituksen merkitys hyvin tärkeäksi. Mikäli ostat tilille osakkeita juuri ennen pörssiromahdusta, menetät mahdolllisuuden nopeampaan vaurastumiseen. Ilman talletuskattoa näin ei pääsisi käymään.

Varallisuuden realisoiminen tililtä menee oletettavasti niin, että sijoittamansa summan voi realisoida takaisin verottomasti. Näin ollen tilille voi jättää vain korkojen korot jauhamaan lisää tuottoja, ja alkuperäisen pääoman voi siirtää takaisin omalle tilille. Vastaavasti saman määrän euroja saa siirtää tilille myöhemmin takaisinkin, vaikka tilin arvo olisi suurempi kuin 50 000 euron kattoraja. Tili ei siis sido rahoja väkipakolla, kuten esimerkiksi ps-tilien kanssa kävi.

Tili itsessään on kuitenkin kattorajasta sekä muutamista auki olevista yksityiskohdista huolimatta hieno asia ja askel eteenpäin kansankapitalismin edistämisessä. Toistaiseksi muuta nipottamista ei löydy kuin tuo liian pieneksi jäänyt kattoraja. Tilin ei ainakaan näin aluksi ole tarkoitus olla piensijoittajan eläkesäästötili, vaan lähinnä kannustin siirtyä suorien osakeomistusten pariin. Osakesäästötilin myötä nyt myös opiskelijoillakin on viimein mahdollisuus ostaa suoria osakeomistuksia ilman että osingot vaikuttaisivat opintotukeen.

Mahdollisia tulevia riskejä tilin onnistumiselle on vielä paljon matkalla. Tili tulee käyttöön vasta vuonna 2020, ja sitä ennen seuraava hallitus pääsee vielä muokkaamaan sen ehtoja. Seuraavan hallituksen kokoonpanoa emme vielä tiedä, mutta käsittääkseni muun muassa SDP:tä ja Vasemmistoliittoa on povattu galluppien perusteella vahvoksi seuraavissa vaaleissa. Nämä puolueet harvemmin ovat olleet piensijoittajan asialla. Vasemmistoliitto julkaisi joitakin päiviä sitten oman vero-ohjelmansa. Ohjelmassa lukee muun muassa: ”Pidemmällä aikavälillä ansio- ja pääomatuloverotus harmonisoidaan ja kaikkia tuloja verotetaan saman progressiivisen asteikon mukaisesti. Uudistuksen valmistelu on käynnistettävä välittömästi.” Eläkesäästäjiä huolettaa varmasti myös se, että Vasemmistoliitto haluaisi palauttaa varallisuusveron takaisin. Olin pääomatuloverotuksen tiimoilta kirjeenvaihdossa Li Anderssonin kanssa viime syksynä, silloin hän ajatteli piensijoittajien pääomatuloverotuksesta sekä yleishyödyllisten tahojen verotuksesta seuraavaa:

 

Li Anderssonin mielipide marraskuulta.

 

Valitettavasti heidän uudessa veromallissaan ei mainittu sanallakaan yleishyödyllisistä tahoista eikä ammattiliitoista. Veroprogressiosta ei ollut nähtävillä taulukkoa, mutta lienee selvää että hiemankin suurempaa ansiotuloa saavien pääomatuloverotus kiristyy entisestään jo pienemmilläkin pääomatuloilla. Näin ollen ilman osakesäästötiliä kannustin säästämiseen ja sijoittamiseen jäisi uupumaan.

Suurin riski tulevaisuudessa on tietysti se, millainen pääomaverotus vallitsee silloin kun omistuksia realisoi osakesäästötililtä. Vuosikymmenien päähän on vaikea tehdä ennustuksia, mutta ainakin tähän saakka trendinä on ollut, että piensijoittajat maksavat jatkuvasti enemmän samaan aikaan kun suursijoittajat, säätiöt ja ammattiliitot nauttivat verottomista osingoistaan.

Koska osakesäästötilejä hallinnoivat pankit, on riskinä lisäksi tilin mahdolliset hallinnointikulut. Nämä kuitenkin jäänevät sen verran kohtuullisiksi, että nykytilanteeseen verrattuna ne kuitataan helposti jo pienilläkin verottomilla osinkotuloilla.

Jään odottamaan mielenkiinnolla loppujen yksityiskohtien tarkentumista.

Mitä mieltä sinä olet osakesäästötilistä?