Luin Ylen tekemän uutisen Suomalaisesta tabusta, vauraudesta puhumisesta sekä sen näyttämisestä. Jutussa käsitellään sitä kuinka vaikea meidän on puhua tai näyttää vaurauttamme muille, oli sitten kyseessä rikas taikka köyhä henkilö.
Tämä väittämä on helppo osoittaa todeksi kun kyselee esimerkiksi itselle hiemankin tuntemattomampien ihmisten palkkatasosta. Hyvin harvoin saat vastaukseksi mitään eksaktia summaa, vaan yleensä korkeintaan ympäripyöreitä suuruusluokkia. Sijoitussalkun kohdalla tilanne taitaa olla vielä arempi.
Entäpä se vaurauden näyttäminen? Suomessa henkilökohtaisen vaurauden näyttäminen onnistuu varmasti helpoiten omistamalla miljoona-asunnon. Näistäkään ei tosin aina tiedä onko asunto todella oma vai velalla ostettu. Ainakin vakuuksia täytyy löytyä tarpeeksi. Sama pätee hienoihin autoihin. Ulkoisesta habituksesta ei voi vauraustasoa päätellä, sillä tuulipukuun pukeutuvaa vaurasta henkilöä on vaikeaa erottaa tavallisesta lenkkeilijästä. Toisaalta siisteihin merkkivaatteisiin pukeutunut saattaa elää kädestä suuhun.
Nykyään vauras tuulipukumies paljastuu viimeistään kun lehdet revittelevät verotiedoillaan. Ennen tilastoissa näkyivät kaikki, nykyään ainoastaan varakkaat. Nimen ilmaantuminen listaan tarkoittaa että on ainakin yhtenä vuotena tienannut mukavasti.
Suomalaiset vauraat ovat useimmiten melko näkymättömiä, mutta tämä ei tarkoita välttämättä sitä että piileskely on tarkoituksellista. Autoksi valitaan helposti japanilainen luottopeli tai asuksi huppari tai mukava tuulipuku koska nämä ovat nimenomaan järkeviä valintoja. Ihminen joka ei arvosta luksusautoilun tuomia suuria kustannuksia tekee taloudellisesti järkevän ratkaisun päätyessään ”tavalliseen” autoon. Ja kaikkihan tietävät että tuulihousut tai verkkarit ovat ne kaikkein mukavimmat pitää yllä, miksi siis ostaa ylihintaisia brändivaatteita kaapit notkolleen.
Oletan että vauraat elävät aivan samanlaista arkea kuin me muutkin. Telkkarista katsotaan ajankohtaisohjelmien lisäksi Salattuja Elämiä, mietitään mitä ruokaa tänään tehtäisiin jauhelihasta, ehkä jopa väitellään kenen vuoro oli tällä kertaa tyhjentää tiskikone.
Jos minusta jonain päivänä tulisi rikas tai edes varakas en todennäköisesti muuttaisi kulutustottumuksissani yhtään mitään. Koska en ole materialisti minulla ei ole tarvetta ostaa mitään lisää, sillä omistan jo kaiken mitä tarvitsen. Ja kaikkihan varmasti muistavat hedonistisen adaptaation käsitteen, eli mikään materia ei lopulta tuo onnea vaan muuttuu arkipäiväiseksi.
Kuulisin mielelläni kommenttisi ja kokemuksesi tästä aiheesta!
Ah, huppari… Paras vaatekappale ikinä 🙂
Sanoppa muuta, mukavan rento ja lämmin kylmeneviin iltoihin. 🙂
Puhun itse hyvin avoimesti esim. sijoitusteni arvoista, varallisuudestani ja säästämistäni rahasummista tuttavapiirissäni. Useimmilta henkilöiltä saa aina kielteisen vastaanoton ja ihan muutamaa ihmistä lukuunottamatta ei keskustelua aiheesta saa aikaiseksi.
Muutenkin kaveripiirissäni kateellisuus on hyvin yleistä ja jos esim. olen saanut palkankorotuksen tai muuten onnistunut, niin siitä ei voi onnitella vaan pelkästään vittuillaan. Esim. siitä, että ajan melko uudella avensiksella sen sijaan, että pihallani pitäisi heidän mielestään seistä useiden kymmenien tuhansien mersu tai audi.
Aion itse kuitenkin jatkaa samalla linjalla ja toivoa, että suomalaiset vaikka joskus uskaltaisivat puhua rahasta ja sijoittamisesta.