Archive: 30 elokuun, 2018

Osakesäästötili tulee vuonna 2020

Kirjoitin alkuvuodesta ensimmäisen kerran osakesäästötilistä. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa tiliä, jonka sisällä voisi käydä osakekauppaa verottomasti sekä saada myös osingot verottomina kasvamaan heti korkoa korolle. Vasta otettaessa varoja tililtä ulos maksettaisiin näistä pääomatuloveroa. Sijoitustilin olisi tarkoitus kannustaa uusia piensijoittajia osakesäästämisen pariin. Samalla se tasapäistäisi suorien osakeomistusten kohtelua verrattaessa esimerkiksi rahastoihin. Tuossa kirjoituksessa pohdin juuri sitä, voisiko ahne valtio antaa verotulojen odottaa itseään useita vuosia, mahdollisesti useita kymmeniä vuosia jolloin realisointeja tileiltä tehdään ensimmäistä kertaa isommalla kädellä.

Osakesäästötilin yksityiskohdat alkavat hiljalleen valottua ja juuri siltähän se näyttää kuten ennakoin, valtio ei voinut pitää näppejään irti piensijoittajien rahoista vaan tiliin tulee 50 000 euron talletuskatto. Tämä on siis suurin määrä jonka tilille voi tallettaa sijoitusvarallisuutta, arvonnousun myötä tili voi kasvaa suuremmaksikin. Tällä valtio varmistuu, ettei verokertymään pääse syntymään liian isoa aukkoa mikäli näistä tileistä tulisikin suosittuja ja niihin siirtyisi suuret pääomamassat.

Tilille ei voi siirtää vanhoja osakeomistuksia, vain rahaa. Tilejä ei voi avata useampia eri palveluntarjoajille, tätä valvotaan verottajan toimesta. Yksityiskohdat eivät ole auki vielä esimerkiksi sen suhteen, miten käy jos sijoitusvarallisuus meneekin pahasti tappiolle ja sijoitusvarallisuuden arvo putoaa esimerkiksi maksimisummasta 30 000 euroon. Voiko tällöin pumpata tilille uutta rahaa vaikka olisi jo aikaisemmin laittanut sinne maksimitalletuksen? Mikäli näin ei voi tehdä, nousee ajoituksen merkitys hyvin tärkeäksi. Mikäli ostat tilille osakkeita juuri ennen pörssiromahdusta, menetät mahdolllisuuden nopeampaan vaurastumiseen. Ilman talletuskattoa näin ei pääsisi käymään.

Varallisuuden realisoiminen tililtä menee oletettavasti niin, että sijoittamansa summan voi realisoida takaisin verottomasti. Näin ollen tilille voi jättää vain korkojen korot jauhamaan lisää tuottoja, ja alkuperäisen pääoman voi siirtää takaisin omalle tilille. Vastaavasti saman määrän euroja saa siirtää tilille myöhemmin takaisinkin, vaikka tilin arvo olisi suurempi kuin 50 000 euron kattoraja. Tili ei siis sido rahoja väkipakolla, kuten esimerkiksi ps-tilien kanssa kävi.

Tili itsessään on kuitenkin kattorajasta sekä muutamista auki olevista yksityiskohdista huolimatta hieno asia ja askel eteenpäin kansankapitalismin edistämisessä. Toistaiseksi muuta nipottamista ei löydy kuin tuo liian pieneksi jäänyt kattoraja. Tilin ei ainakaan näin aluksi ole tarkoitus olla piensijoittajan eläkesäästötili, vaan lähinnä kannustin siirtyä suorien osakeomistusten pariin. Osakesäästötilin myötä nyt myös opiskelijoillakin on viimein mahdollisuus ostaa suoria osakeomistuksia ilman että osingot vaikuttaisivat opintotukeen.

Mahdollisia tulevia riskejä tilin onnistumiselle on vielä paljon matkalla. Tili tulee käyttöön vasta vuonna 2020, ja sitä ennen seuraava hallitus pääsee vielä muokkaamaan sen ehtoja. Seuraavan hallituksen kokoonpanoa emme vielä tiedä, mutta käsittääkseni muun muassa SDP:tä ja Vasemmistoliittoa on povattu galluppien perusteella vahvoksi seuraavissa vaaleissa. Nämä puolueet harvemmin ovat olleet piensijoittajan asialla. Vasemmistoliitto julkaisi joitakin päiviä sitten oman vero-ohjelmansa. Ohjelmassa lukee muun muassa: ”Pidemmällä aikavälillä ansio- ja pääomatuloverotus harmonisoidaan ja kaikkia tuloja verotetaan saman progressiivisen asteikon mukaisesti. Uudistuksen valmistelu on käynnistettävä välittömästi.” Eläkesäästäjiä huolettaa varmasti myös se, että Vasemmistoliitto haluaisi palauttaa varallisuusveron takaisin. Olin pääomatuloverotuksen tiimoilta kirjeenvaihdossa Li Anderssonin kanssa viime syksynä, silloin hän ajatteli piensijoittajien pääomatuloverotuksesta sekä yleishyödyllisten tahojen verotuksesta seuraavaa:

 

Li Anderssonin mielipide marraskuulta.

 

Valitettavasti heidän uudessa veromallissaan ei mainittu sanallakaan yleishyödyllisistä tahoista eikä ammattiliitoista. Veroprogressiosta ei ollut nähtävillä taulukkoa, mutta lienee selvää että hiemankin suurempaa ansiotuloa saavien pääomatuloverotus kiristyy entisestään jo pienemmilläkin pääomatuloilla. Näin ollen ilman osakesäästötiliä kannustin säästämiseen ja sijoittamiseen jäisi uupumaan.

Suurin riski tulevaisuudessa on tietysti se, millainen pääomaverotus vallitsee silloin kun omistuksia realisoi osakesäästötililtä. Vuosikymmenien päähän on vaikea tehdä ennustuksia, mutta ainakin tähän saakka trendinä on ollut, että piensijoittajat maksavat jatkuvasti enemmän samaan aikaan kun suursijoittajat, säätiöt ja ammattiliitot nauttivat verottomista osingoistaan.

Koska osakesäästötilejä hallinnoivat pankit, on riskinä lisäksi tilin mahdolliset hallinnointikulut. Nämä kuitenkin jäänevät sen verran kohtuullisiksi, että nykytilanteeseen verrattuna ne kuitataan helposti jo pienilläkin verottomilla osinkotuloilla.

Jään odottamaan mielenkiinnolla loppujen yksityiskohtien tarkentumista.

Mitä mieltä sinä olet osakesäästötilistä?

 

Matkani Bitcoin-miljonääriksi

Jotkut saattavat ehkä muistaa kuinka aloin alkuvuodesta kryptovaluuttasijoittajaksi ikäänkuin loton korvikkeena. Silloin kryptovaluutoilla oli takanaan kova nousu, ja pohdin että ehkä voisin hyötyä tästä hypestä hieman itsekin. Olin tietysti varautunut myös siihen, että kryptokuplan puhjettua menetän koko pääomani. Ajattelin nyt lähes kahdeksan kuukautta myöhemmin hieman päivitellä kuinka tähänastinen matkani bittivaluuttojen kanssa on sujunut.

Alunperin portfolioni sisälsi kolmea valuuttaa, Litecoinia, Ethereumia sekä Bitcoineja seuraavassa suhteessa:

Coinbasen portfolio lähtötilanteessa.

 

Ajattelin tuolloin, että Bitcoin oli jo ylihypetetty joten en sijoittanut siihen muuta kuin Coinbasesta saamani liittymisbonukset. Myöhemmin kuitenkin petyin Litecoinin kurssin kehittymiseen ja tein sellaisen peliliikkeen, että vaihdoin kaikki Litecoinit Bitcoineihin. Mitään järkevää perusteluahan tällaiseen siirtoon ei ole, sillä kaikki on lopulta vain spekulaatiota. Näin ollen tänä päivänä portfolioni näyttää seuraavanlaiselta:

Kryptoportfolio nykyään.

 

Kuten kuvista voi huomata, alkuperäinen 101 euroa on kutistunut nykyiseen hieman reiluun 65 euroon. Tuottoa on kertynyt tämän vuoden aikana siis -35,6%. Onnekseni voin sanoa että sijoitettu pääoma on todella pieni, sekä varsinainen osakesalkkuni on tuottanut hieman paremmin.

Tasaista laskettelua.

 

Matkani bittivaluuttojen kyydissä on siis ollut toistaiseksi tasaista laskettelua kohti aina vain matalempia arvostuksia. Nähtäväksi jää tuleeko tälle laskulle loppua, ja jos tulee niin ponnahtavatko arvot takaisin ylös sijoittajien mielenkiinnon jälleen herätessä. Ajattelin kuitenkin pitää sijoitukseni, sillä kuten mainitsin tämä on minulle vain loton korviketta ja hieman ylimääräistä jännitystä elämään. En siis ole myöskään ostamassa kryptovaluuttoja lisää.

Huonosti on siis alkutaipaleeni kryptojen kanssa mennyt, mutta voin kuitenkin sanoa että työpaikkani lottoporukkaan verrattuna olen voitolla. Heille kun ei ole osunut sivuosumiakaan ja kaikki pääoma on aina mennyt kankkulan kaivoon mitä sisään on laitettu. 🙂

Mitä mieltä olet, vieläkö kryptovaluutat nousevat uuteen kukoistukseensa vai joko juna meni?

Makeat lentopisteet

Päivittäiseen ruokavaliooni kuuluu pienissä määrin joko suklaa tai muut makeiset. Olen kauppojen valikoimista käynyt läpi lähes kokonaan esimerkiksi Fazerin sekä Maraboun kaikki suklaalevyjen eri makuvaihtoehdot. Karkeista suosikkejani ovat viinikumit, joihin jäin koukkuun jo nuorena kun Ruotsissa asuvat sukulaiset toivat niitä vuosittain tuliaisiksi laivalta.

Viinikumien ystäville vaikeuden luo se, ettei niitä ole saanut suuremmissa pakkauksissa muualta kuin laivoilta. Lähdin eräänä päivänä etsimään näitä internetin ihmeellisestä maailmasta, ja löysin sattumalta todellisen helmen josta inspiroiduin kirjoittamaan tämän säästövinkin.

Löysin nimittäin sivuston nimeltään Maxikarkki, josta muun muassa näitä etsimiäni herkkuja löytyy ja vielä halvemmalla hinnalla kuin laivalta. Valikoimista löytyy lisäksi erilaisia suklaita, juomia, suolaisia herkkuja, tavallisia karkkipusseja ja irtokarkkeja joka lähtöön myös suurissa tukkupakkauksissa. Suurten erien ostaminen tulee halvemmaksi kuin yksittäispakkausten haaliminen tavallisesta ruokakaupasta. Kaiken lisäksi säästyy vaivaa, sillä iso pakkaus kestää luonnollisesti pidempään eikä herkkujen ostamisesta tarvitse murehtia vähään aikaan.

Halvan hinnan ansiosta tilasin viinikumeja saman tien kuusi pakettia, joten makeisia tuli kerralla peräti 4,8kg. Näiden mutustelemisessa menikin aikaa kuukausi poikineen.

Tässä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki. Kuten olette varmaan aikaisemminkin huomanneet, olen aktiivinen Norwegianin luottokortin käyttäjä. Lentopisteitä on kertynyt tähän mennessä reilun 100 euron edestä, ja ilmaiset Euroopan sisäiset lennot on pian ansaittu. Ainoa mitä tämä on vaatinut minulta oli ottaa käyttöön ilmainen Norwegianin luottokortti ja käyttää sitä kaikkeen maksamiseen. Kuten sijoittajat tietävät, ilmaisia lounaita on harvoin tarjolla. Tässä kuitenkin on yksi sellainen niille, jotka makustavat lentokoneella edes satunnaisesti.

Suurin syy tämän säästövinkin kirjoittamiseen onkin se, että Maxikarkki on Norwegian Reward-kumppani ja näin ollen kaikista ostoksista saa 10% ostosten arvosta CashPoint -pisteitä. Norwegianin luottokorttia käytettäessä tavallisella ostosreissulla tulee ostoksia normaalisti tehdä yhden lentopiste-euron eteen 100 eurolla, sillä palautusprosentti on 1%. Maxikarkissa samaan pääsee siis jo vain 10 euron ostoksilla. Näin ollen näen tämän diilin täysin ylivertaisena, valikoiman hinnat ovat halvimmat mitä olen löytänyt ja samalla säästöä tulee lisää lentopisteiden kautta.

Jos ostaa reilummin esimerkiksi 30 euron edestä makeisia kerralla varastoon, säästää todennäköisesti tavallisiin kauppoihin verrattuna huomattavasti. Kun otetaan huomioon, että tämä summa kerryttää lentopisteitä 3 euron edestä, ero kasvaa entisestään. Otetaanpa seuraavaksi satunnainen esimerkki hintaerosta verrattuna tavalliseen kauppaan.

Kaikki ovat varmaan joskus maistaneet Polly- karkkeja. 200 gramman pussi maksaa Kärkkäisen verkkokaupan mukaan 2,50€. Maxikarkista saa 1,5kg tukkupakkauksen Pollyja hintaan 9,99€. Kärkkäiseltä ostettaessa kilohinta on 12,5€/kg kun taas Maxikarkista kilohinnaksi tulee 6,66 euroa. Jo tässä vaiheessa Maxikarkki on noin puolet halvempi, mutta jos otamme huomioon ostoksesta kertyvät CashPoint-pisteet eli 1 euron, hinta onkin vain 5,66 euroa. Hintaero on mielestäni käsittämätön, kahden tavallisesta kaupasta ostamasi karkkipussin hinnalla saatkin samaa tavaraa kilon Maxikarkista. Näitä vastaavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, joten suosittelen tarkistamaan Maxikarkin sivuilta hintaeron tavalliseen kauppaan verrattuna juuri sinun suosikkiherkuistasi.

Toki tavaroita internetissä tilatessa tulee ottaa huomioon, että tilauksiin sisältyy postituskulut. Paketit 10kg asti maksavat 5 euroa, joka kuitenkin kuittaantuu käytännössä jo yhden edellä kuvaamani esimerkin mukaisen tuotteen tilaamalla.

Summa summarum. Jos makeiset, sipsit ynnä muut kuuluvat elämääsi jollakin tapaa edes silloin tällöin, suosittelen tarkistamaan olisiko suosikkiherkkujasi Maxikarkin valikoimissa. Säästöt tavalliseen kauppaan verrattuna ovat huomattavat jo sellaisenaankin, ja CashPoint-pisteiden kanssa ero vain kasvaa entisestään.

Mikäli muuten haluat osaomistajaksi Maxikarkin liiketoimintaan, sekin onnistuu sillä Maxikarkin emoyhtiö Net Trading Group AB (NTGR MTF) on Ruotsin pörssiin listattu yhtiö. Yhtiö on toiminut aikaisemmin Ruotsissa sekä Norjassa, ja rantautui suomeen vasta viime syksynä.

Säästötilit ennen ja nyt

Historian havinaa

Aloitin sijoitusurani aikoinaan sijoittamalla rahojani määräaikaisiin pankkitalletuksiin. Muistan, että parhaimmillaan juuri finanssikriisin eskaloitumisen aikaan näissä korot pyörivät reilussa viidessä prosentissa. Sijoittaminen talletustileihin on yleensä riskitöntä, ja siihen nähden näin jälkikäteen ajateltuna viiden prosentin korko oli naurettavan hyvä tuotto. Sidoin rahani yleensä vuoden mittaisiin määräaikaisiin talletuksiin. Jälkikäteen ajateltuna koska en tuota rahaa tarvinut mihinkään, olisi noilla koroilla kannattanut valita säästötilien maksimiaika joka taisi useimmissa tapauksissa olla kolme vuotta. Finanssikriisin myötä tarjottavat korot putosivat nopeasti kohti järkevämpiä tasoja.

Koska olin tuohon aikaan vielä opiskelija enkä hirveästi ymmärtänyt sijoittamisesta, pyrin tällä tavoin välttämään kaikki riskit. Silti islantilaispankkien kaatumisen myötä otsalleni kohosi muutama hikipisara. Olin tuolloin sijoittanut itselleni tuntuvan summan Glitnir-pankkiin, joka lupasi muistaakseni jopa hieman päälle viiden prosentin tuoton. Kuten kaikki varmasti muistavat, islantilaspankit ajautuivat vaikeuksiin ja kaatuivat finanssikriisin seurauksena. Sijoitukseni olisivat kuitenkin tulleet korkoineen takaisin kaikesta huolimatta, sillä Suomen talletussuojarahasto suojasi varoja 25 000 euroon asti.

Glitnirin Suomen tytäryhtiö syntyi kun islantilaispankki osti toiminnot FIM:iltä syksyllä 2007. Kun Glitnir-pankin emoyhtiö Islannissa oli vaikeuksissa, osti Glitnirin Suomen tytäryhtiön johto yhtiön osakekannan ja muutti pankin nimen takaisin FIM:iksi vain noin vuotta myöhemmin. Näin ollen sijoitukseni saivat jatkossakin olla rauhassa säästötilillä sijoitusajan loppuun asti. Toisin kävi esimerkiksi Kaupthing Edge-pankkiin sijoittaneille, sillä Kaupthingin kaatuessa sijoittajat saivat rahansa korkoineen yhdellä kertaa pankin sovittua maksujärjestelyistä kotimaisten pankkiemme kanssa. Heille tämä oli siis lopulta onnenpotku.

Säästötilit nykyään

Nykyään alhaisten korkojen vallitessa sijoitustilien korkoprosentit ovat pudonneet huomattavasti. Suoritin pientä vertailua ja havaitsin, että tällä hetkellä suurimmat korkoprosentit liikkuvat hieman reilussa kahdessa prosentissa. Parhaita korkoja tällä hetkellä tarjoaa virolainen Bigbank, joka tarjoaa 10 vuoden määräaikaiselle talletukselle 2,5% koron. 4-9 vuoden määräaikaiseen talletukseen pankki tarjoaa vielä 2% koron. Talletuksen Bigbankiin ovat Viron talletussuojarahaston suojaamia 100 000 euroon asti.

Mielestäni tämän hetken paras talletustili on kuitenkin Bank Norwegianin talletustili joka tarjoaa 1,75% koron 200 000 euroon saakka eikä pääomaa tarvitse sitoa määräajaksi, vaan ne voi nostaa silloin kun haluaa. Korko kertyy päiväkohtaiselle saldolle. Talletukset Bank Norwegianiin ovat Norjan talletussuojarahaston suojaamia 2 000 000 norjan kruunuun eli noin 209 000 euroon saakka. Nykyaikana rahojen sitominen määräajaksi tuntuu ahdistavalta ajatukselta, joten on hienoa että Bank Norwegian on tuonut tällaisen tuotteen markkinoille.

Oikeastaan muita mainitsemisen arvoisia toimijoita ei tällä hetkellä löydy. Kotimaisten pankkien säästötilit alle prosentin korkoineen tuhoavat rahaa inflaatiokorjattuna, joten ne eivät ole vaihtoehto. Inflaatio oli kesäkuussa 1,2 prosenttia. Verot huomioiden sekä inflaatiokorjattuina nämä parhaatkin tilit luovat juuri ja juuri arvoa sijoituksille. Kovempaa reaalituottoa vaativien kannattanee suunnata katseensa vertaislainamarkkinoiden puolelle.

Oletko sinä sijoittanut säästötileille? Entä onko sinulla muistoja islantilaispankeista finanssikriisin aikaan? Kuulisin mielelläni kokemuksianne.

Tiedot säästötilien vertailuun kokosin financer.com -sivustolta.

Verkkokauppa.com alamäessä

Tämän vuoden suurimpiin pettymyksiin näyttää kuuluneen Verkkokauppa.com, joka romahti tulospäivänään tuntuvasti. Vuoden alusta kurssi on lasketellut noin -29 prosenttia ja viikon aikana reippaat -13%. Suuri osa yhtiön tulosnotkahduksesta johtuu luonnollisesti kurssiin leivotuista liian suurista kasvuodotuksista. Liikevaihto kasvoi yhä, mutta tulosnotkahduksen syynä oli muun muassa Raision uuden myymälän avajaisten kustannukset ja alhaisempi myyntikate myynninedistämistoimista johtuen. Yhtiön liikevoitto pysyi kvartaalin aikana hädin tuskin plussan puolella ollen 0,4 miljoonaa euroa.

Heti kärkeen sanottakoon, että en itse omista Verkkokauppa.comin osakkeita, enkä luultavasti niitä aio ostaa. Syynä tähän on, etten ymmärrä tarpeeksi hyvin millä eväin yhtiö voisi pärjätä kilpailussa muita suuria ketjuja kuten Poweria ja Giganttia vastaan. Näitä samoja mietteitä pohdiskelin jo silloin aikoinaan kun Verkkokauppa listautui pörssiin. Ajattelin Verkkokaupan olevan jo menneen talven lumia nimenomaan sen vuoksi, ettei sillä ole selkeästi havaittavaa kilpailuaetua. Lähes kaikki tuotteet ovat universaaleja joita saa ostettua tai tilattua ihan mistä tahansa muualta vaikka kotiovelle asti. Kodinkoneet yleensä haetaan paikallisliikkeistä, mutta tässä ryhmässä kilpailijoita ovet Powerin ja Gigantin lisäksi esimerkiksi Prisma ja muut suuret kaupat joiden bonusjärjestelmä houkuttaa keskittämään kalliimmat ostokset sinne.

Otanpa pienen jokapäiväisen esimerkin nykyaikaisesta kaupankäynnistä. Eräs vuosi tarvitsin muutamia verkkokaapeleita asennustöitä varten. Tutkin Verkkokaupan hintoja ja totesin että ne ovat liian suolaiset muutamasta kaapelista. Niinpä käännyin Ebayn puoleen ja tilasin nuo kaapelit Britanniasta vain murto-osalla verkkokaupan hinnasta. Kaiken lisäksi tuotteet toimitettiin parissa päivässä postilaatikkooni, joten säästin kivijalkaan menemisen vaivan. Vastaavia esimerkkejä olisi paljon, olen tilannut tavaraa samalla tavalla esimerkiksi Kiinasta kotiin toimitettuna.

Ostin viime vuonna uuden puhelimen mustana perjantaina. Tuolloin oikean mallin löydettyäni kävin läpi kaikki perinteiset Verkkokaupan kilpailijat. Silloin Verkkokaupan tarjous oli kuitenkin paras, joten kävin ostamassa puhelimen kivijalkaliikkeestä. Jälleen oli kuitenkin riski, että Verkkokauppa olisi menettänyt asiakkaan kireän hintakilpailun vuoksi, sillä asiakkaalle ei ole merkitystä mistä liikkeestä tuote lopulta noudetaan.

Liikevaihdon kasvua Verkkokauppa.com on saanut aikaiseksi laajentamalla myyntiä myös muihin kuin kodintekniikan tuotteisiin ja se näkyy varsinkin vieraillessa kivijalkaliikkeessä. Ennen tilat täyttyivät puhelimista ja tietokoneista, nyttemmin kaupasta löytyy muun muassa polkupyöriä, pientä purtavaa ja suurempi määrä erilaisia kodinkoneita. Läpi yhtiön historian se on pyrkinyt kasvamaan kannattavuuden kustannuksella. Kasvu taas on vaatinut aggressiivista hinnoittelua kireässä toimintaympäristössä, tämä on koitunut enemmän Verkkokaupan asiakkaan kuin osakkeenomistajan eduksi.

Suomi on kuitenkin pieni markkina, ja aikanaan kasvu todennäköisesti tyrehtyy joko ostovoiman puutteeseen tai siihen, että Verkkokauppa huomaa olevansa uusi Keskisen kyläkauppa josta asiakas saa kaiken tarvitsemansa. Tietysti vain sillä erolla, että Keskinen toimii ainoastaan kivijalassa. Jossain vaiheessa Verkkokaupan tulee pystyä nostamaan katteitaan, mutta kuinka se oikein voisi tapahtua tällaisessa kireässä kilpailutilanteessa universaaleilla tuotteilla?

Analyysitalo Inderes on analysoinut Verkkokauppaa ansiokkaasti. He mainitsevat yhtiön kilpailueduiksi muun muassa edullisen kustannusrakenteen, vahvan brändin sekä oman IT-järjestelmän. Kustannusrakenne on tosiaan Verkkokauppa.comilla edullinen, sillä se myy tuotteistaan vähintään puolet verkossa, jolloin henkilökuntaa ei tarvita niin paljoa. Toisaalta näin tekevät aivan kaikki muutkin, joten tässä on vaikeaa nähdä varsinaista kilpailuetua.

Brändi on kieltämättä vahva, jos etsin jotain tuotetta päädyn useimmiten Verkkokaupan kotisivuille lukemaan teknisiä tietoja ja arvosteluja. Tästä huolimatta veikkaisin asiakkaiden kuitenkin ostavan tuotteen sieltä mistä sen kohtuullisella vaivalla halvimmalla saa. Onko brändistä juurikaan hyötyä kun kyseessä on kuitenkin vain kauppa muiden joukossa? Ja varsinkin jos ostettava tuote on arvokas, asiakas kilpailuttaa sen varmasti.

IT-järjestelmän tuoma etu on vaikea ymmärtää näkemättä järjestelmää. Koska se on tehty itse ja on räätälöity omiin tarpeisiin se on varmasti hyvä, mutta tuoko se todella kilpailuetua? Ja ennen kaikkea tuoko se merkittävää etua verrattuna kilpakumppaneihin?

Ehkä juuri tästä syystä minä en ole analyytikko sillä suhtaudun aika pessimistisesti Verkkokauppa.comiin sijoituskohteena. Näen sen ikäänkuin perinteisenä bulkkitavarantoimittajana jossa ei ole mitään erikoista millä se erottuisi joukosta edukseen.

Toivoisin että yhtiöstä minua paremmin tietävät kommentoisivat mikä Verkkokauppa.comissa on SE juttu jota en ehkä huomaa? 🙂

Pistokehybridillä merkittäviä säästöjä

Moni autoilija pohtii kuinka autoilun kustannuksia voisi alentaa. Polttoaineet ovat Suomessa pahoin verotettuja ja ajoneuvoverotkin nousevat vuosi vuodelta. Kiristyvän ajoneuvoveron tarkoitus on kääntää ihmisten katseita kohti vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja. Hybridiautojen suosio kasvaa nyt kovaa vauhtia, ja lähestulkoon jokaisesta automallista on tätä nykyä saatavilla hybridiversio. Täyssähköautojen yleistyminen sen sijaan näyttää vievän vielä aikaa. Tähän on varmasti suurena syynä autojen korkeampi hinta sekä valikoiman puute. Muistanette kuinka mekin testasimme viime talvena Tesla Model S:n. Entäpä auto jossa on molemmat, sekä latausmahdollisuus että bensiinimoottori toimintasäteen kasvattamiseksi? Otimme tällä kertaa testiin yhden halvimmista mahdollisista vaihtoehdoista tätä tarvetta täyttämään, Opel Amperan.

Opel Ampera on plug-in hybridi, eli sen akustoon voi ladata virtaa noin 70km matkaa varten esimerkiksi kotipistokkeesta. Jos vaaditaan pidempää toimintasädettä, käynnistää auto 1,4 litran bensiinimoottorin jota käytetään aggregaatin tapaan. Moottori ei siis ole suoraan yhteydessä vetäviin pyöriin. Akuston kapasiteetti on noin 16kWh(josta käytettävissä noin 10kWh) ja bensiinitankkiin sopii menovettä 35 litraa. Valmistajan mukaan yhdistetty ajomatka molempia käyttäen on noin 600km. Tehoa löytyy 150 hevosvoimaa ja vääntöä 370 Nm, Amperalla ei takuulla jää muiden jalkoihin.

 

Opel Ampera.

 

Amperakaan ei ole ollut uutena halpa, sen lähtöhinnat liikkuivat yli 40 000 eurossa. Oletettavasti hinta sekä uusi ja vieras tekniikka vaikutti siihen ettei autosta ainakaan Suomessa tullut koskaan mikään varsinainen myyntimenestys. Tällä hetkellä autojen hinnat ovat kuitenkin tulleet jo houkuttelevan alhaiselle tasolle. Hyviä yksilöitä alkaa löytymään jo hieman reilulla 15 000 eurolla. Myös tämä koeajamamme auto oli tässä hintaluokassa, ja sillä oli ajettu juuri 100 000km. Mitä tällä hinnalla sitten saa?

Koeajon perusteella täyteen ladattuna Amperalla pääsee suhteellisen helposti luvatut noin 70 kilometriä varsinkin kaupunkiajossa. Fysiikan lakien mukaan, mitä kovempaa ajaa sen lyhyemmän matkan pääsee ilmanvastuksen noustessa. 10A virralla auton akun latasi tyhjästä täyteen noin 5,5 tunnissa. Auto tuntuu erittäin pirteältä ja portaaton voimalinja sekä sähkömoottorin välitön vääntö tuntuvat miellyttäviltä. Alusta on mukavan napakka. Auton ulkonäkö jakaa varmasti mielipiteitä, omaan silmääni se on futuristisen komea.

 

Amperan kulutustiedot koeajolenkin varrella.

 

Moitteen sanat tulevat etenkin takatiloista. Takapenkkejä on akuston viemän tilan vuoksi vain kaksi, ja kattolinjan vuoksi jopa pienikokoiset naishenkilöt valittivat pään kopsumista ovenpieliin. Peräluukku on melko pieni ja tavarat tulee lastata korkean kynnyksen yli. Näkyvyyttä etuistuimilta rajoittavat etenkin paksut A-pilarit. Nahkapenkit tuntuivat hiostavan selkää vaikka enää ei varsinaisia hellepäiviä ollutkaan, penkkien viilennys ei olisi pahitteeksi.

Usein kun puhutaan täyssähköautoista on ensimmäinen vasta-argumentti ettei sillä tee mitään ellei pääse vähintään 500km yhdellä latauksella.(Näin pitkiä matkojahan usein ajetaan kertaakaan pysähtymättä?) Väittäisin silti, että jopa tämän Amperankin akkukapasiteetti riittää useimpien työmatka- ja arkiajoihin. Keskivertosuomalaisen työmatkahan on vain noin 14 kilometriä. Parhaimmassa tapauksessa polttoainekulut saisi nipistettyä lähes nollaan, mikäli työnantaja tarjoaisi latausmahdollisuuden. Vaikka autoa lataisi kotona, säästää polttoainekuluissa silti huomattavasti verrattuna tavalliseen polttomoottoriajoneuvoon. On kuitenkin sanottava, että Ampera on melko janoinen mikäli ajelee bensiinimoottorin avustamana. Kaupunkiajossa lukemat nousivat nopeasti jopa reiluun 7 litran lukemiin. Reilun 1700 kilon omamassa näyttelee tässä suurta roolia.

Sähköistä ajoa luvassa vielä 60 kilometriä.

 

Pistokehybridin etu verrattuna täyssähköön tulee siinä, että ajaessa ei tarvitse hermoilla riittääkö akku varmasti kotiin tai latauspisteelle. Myöskään viallinen tai ruuhkainen latausasema ei pysäytä matkantekoa. Sähköautojen yleistyessä juuri asemien ruuhkaisuus toisi merkittävän riskin jouhevalle matkanteolle. Latausasemaverkoston onkin syytä tulevaisuudessa laajentua sähköautokannan tahdissa. Muistan Teslan koeajosta sen, että varsinkin kun ajoimme talvisaikaan tuli reittejä suunniteltua tavallista huolellisemmin, jotta pystyimme varmistamaan akun riittävyyden seuraavalle latauspisteelle. Amperalla voi ajaa huolettomammin, tosin matka-ajossa akun kapasiteetti onkin nopeasti käytetty.

Täyssähköauton ongelma on tällä hetkellä se, että niillä ajavat vain innokkaimmat pioneerit sillä niiden kalleuden vuoksi niistä ei millään laskelmilla saa taloudellisesti kannattavia(Korjatkaa jos olen väärässä). Autojen korkea hankintahinta kuolettaa säästyvät polttoainekustannukset. Aivan toinen tarina on tällainen hankintahinnaltaan noin 15 000 euron nurkissa liikkuva pistokehybridi. Ajomäärästä riippuen voisi jopa olla mahdollista kuolettaa auton ostohinta säästyneillä polttoainekustannuksilla. Tämä tietysti edellyttää sitä, että pääosa ajoista tehdään sähköisesti.

Akun täyteen lataaminen maksanee tällä hetkellä karkeasti noin euron verran. Tällä ajomatkaa kertyy noin 70 kilometriä, joten polttoainekustannukset sadalle kilometrille ovat noin 1,43 euroa. Eilisen keskihinnalla 95E10-bensiini maksoi 1,569 euroa per litra. Jos oletetaan keskiverto bensiiniauton yhdistetyksi kulutukseksi noin 6 litraa, tulevat kustannukset sadalle kilometrille olemaan noin 9,41 euroa. Pistokehybridillä ajaminen on tämän esimerkin mukaan noin 6,5-kertaa halvempaa ja selvää säästöä kertyisi ideaalitapauksessa noin kahdeksan euroa sadalle kilometrille. Tämän täysin teoreettisen esimerkin perusteella 10 000km vuodessa ajava säästäisi vuodessa 800 euroa ja 20 000km ajava 1600 euroa. Kovin paljon enemmän ajavalle Ampera ei sitten olisikaan enää niin hyvä vaihtoehto, sillä akkukapasiteetti jää liian pieneksi keskimääräiseen päivämatkaan nähden.

Teoriassa 20 000 kilometriä vuodessa ajava voisi siis säästää Amperan ostohinnan polttoainekustannuksilla hieman reilussa 9 vuodessa. Laskelmieni tarkkuuteen vaikuttaa muun muassa talven ankaruus, talvihan tunnetusti kutistaa sähköistä toimintasädettä, sekä joissain tapauksissa pakottaa polttomoottorin käyntiin matkustamon lämmityksen turvaamiseksi lisäten samalla hiukan polttoainekustannuksia. Valmistajan mukaan Amperalla pääsee talvellakin vähintään 40km sähköllä.

Koeajon perusteella olen melko vakuuttunut Opel Amperasta ja voisin sellaista harkita itselleni esimerkiksi työautoksi ja kauppakassiksi. Perhekäyttöön auto ei tilojensa vuoksi sovellu. Autolla ajaminen on jopa sen verran edullista, että osakesäästäjälläkin olisi varaa ajella huvikseen. 🙂

Mitä mieltä sinä olet pistokehybrideistä / täyssähköautoista?

Tikkurila kääntymässä vaikeuksien kautta voittoon

Tikkurila on vaeltanut edelliset kvartaalit omaa korpivaellustaan. Tulosta heikensivät muun muassa uuden toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto, joka epäonnistui pahoin ja johti edellisen toimitusjohtajan potkuihin. Toiminnanohjausjärjestelmän vuoksi toimitukset viivästyivät. Kaiken kukkuraksi raaka-aineiden hinnat kohosivat samalla hetkellä nakertaen kannattavuutta. Näiden vaikeuksien kanssa Tikkurila on paininut muutamien viime kvartaalien aikana. Yhtiön julkaistua Q2-tuloksensa tänään, näyttää siltä että käänne parempaan on viimeinkin tapahtumassa.

Tämän vuoden toisella kvartaalilla liikevaihtoa kertyi 173,7 miljoonaa euroa. Viime vuonna vastaavana ajankohtana liikevaihto oli 183,2 miljoonaa euroa, tästä jäätiin siis 5,1% mutta ilman valuuttakurssivaikutusta liikevaihto kuitenkin kasvoi 3,1%. Liikevoittoa kertyi 21,2 miljoonaa, vuoden takaisesta 20 miljoonasta kasvua tuli 7,8%. Osakekohtaista tulosta kertyi 0,35 euroa, kasvua vuoden takaiseen 0,28 euroon tuli 22,9%.

Koko ensimmäisen vuosipuoliskon aikana osakekohtaista tulosta on kertynyt 0,30 euroa, kun vuosi sitten vastaavana ajankohtana kasassa oli 0,41 euroa. Tällä hetkellä ollaan siis takamatkalla 26,7%. Huomionarvoista on kuitenkin se, että toisella kvartaalilla käänne näyttää viimein tapahtuneen. Muun muassa tehostustoimenpiteistä johtuen liikevoittomarginaali saatiin nostettua viime kvartaalin aikana 12,2 prosenttiin, vuosi takaperin liikuttiin 10,9 prosentissa. Seuraavassa kuvaajassa on Tikkurilan osakekohtaisen tuloksen kehittyminen edellisten kvartaalien aikana:

 

Tikkurilan osakekohtaisen tuloksen kehittyminen.

 

Kuvaajasta näkyy selkeästi kuinka surkea tämän vuoden ensimmäinen kvartaali oli verrattuna vuoden takaiseen. Myös Q4/2017-tulos näyttää pitkää miinusta, mutta Tikkurilan viimeinen kvartaali on yleensä negatiivinen johtuen sesonkiluontoisuudesta. Viime vuoden lopetus oli kuitenkin tavallista huonompi johtuen pääasiassa juuri toiminnanohjausjärjestelmästä sekä siitä johtuvista toimitusvaikeuksista.

Tulevaisuudessa kannattavuus tulee tästä vielä kohentumaan, sillä aikaisemmin suunnitellusta 30 miljoonan euron säästöohjelmasta tämän hetken toimenpiteiden säästövaikutus on noin 10 miljoonaa. Kokonaisuudessaan nämä säästöt näkyvät vasta vuoden 2019 aikana. Tämän lisäksi haetaan noin 20 miljoona euron säästöjä hankinnan tehostamisesta, tuotantoverkoston optimoinnista ja kiinteiden kustannusten vähentämisestä.

Raaka-aineiden hintojen arvioidaan pysyvän korkeahkolla tasolla, joten tästä syystä myyntihintoja joudutaan korottamaan kaikilla markkinoilla. Liikevaihdon arvioidaan pysyttelevän noin viime vuoden lukemissa, mutta liikevoiton arvioidaan kasvavan. Toivon mukaan asiakasuskollisuus on niin korkeaa tasoa, että hinnankorotukset saadaan vietyä onnistuneesti läpi.

Valitettavasti tarkemman haarukan puuttuessa on osakkeen nykykurssin suhteuttaminen näkymiin hieman vaikeampaa. Viime vuodelta osakekohtaista tulosta kertyi 0,41 euroa, joka tullaan siis yhtiön omien arvioiden mukaan tänä vuonna ylittämään. Tänä vuonna tuskin vuoden viimeinen kvartaali tulee olemaan samanlainen floppi, joten oletan osakekohtaista tulosta kertyvän reilusti enemmän, siitäkin huolimatta että tämän vuoden ensimmäinen kvartaali oli tavallista huonompi. Vuodet 2013-2016 yhtiön osakekohtainen tulos on liikkunut keskimäärin 1,04 eurossa. Tätä voitaneen pitää turvallisena arviona Tikkurilan potentiaalista myös lähitulevaisuudessa. Kirjoitushetkellä Tikkurilan kurssi on 15,52 euroa. Näin ollen P/E tulisi olemaan noin 15.

Osinko tullee pysymään perinteisessä 0,8 eurossa tai hyvin lähellä sitä, joten efektiivinen osinkotuotto on nykykurssille noin 5,15% jota ei voida pitää kovin huonona. Näkisinkin, että ilman suurempia globaaleja myllerryksiä Tikkurilan osinkojunan kyydissä voisi olla turvallista seurata säästöohjelmien toteutumista sekä kannattavuuden ja tuloksen parenemista kohti normaalimpia tasoja. Osinkojunasta puhun siksi, että yhtiön osinko on kasvanut vuodesta 2012 saakka, pysytellen viime vuodet kuitenkin paikoillaan. Analyytikoiden konsensus odottaa jälleen ensi keväänä hienoista osingon kasvattamista.

Riskeinä matkalla on raaka-aineiden hintojen heilunta ja hinnankorotusten läpivienti, toisaalta tulospuolta voisi auttaa valuuttakurssien muuttuminen edullisemmaksi. On kuitenkin selvää, että tilapäiset ongelmat toiminnanohjausjärjestelmän vuoksi ovat nyt taakse jäänyttä elämää, ja baana tuloskasvulle on auki.

Sijoituskilpailun ensimmäisen etapin voittaja on selvinnyt

Sijoituskilpailun ensimmäinen etappi tuli päätökseensä 31.7.2018 pörssin sulkeuduttua. Tässä vaiheessa kilpailua johtava sijoittaja palkitaan seuraavin palkinnoin:

Arvoguru (arvo 29,90 €)
Osakesäästäjien keskusliiton vuosijäsenyys
OP eTrader 6kk (arvo 200€)

Kilpailun ensimmäisen etapin voitti ylivoimaisesti nimimerkki Inssi, joka on noin kahden kuukauden aikana kasvattanut 20 000 euron alkupääomansa huimaan 69 400 euroon. Salkku on siis noin 3,5-kertaistunut.

Samalla päivämäärällä kuin edellinen etappi loppuu, alkaa uusi jakso joka päättyy 30.9.2018. Näin ollen myös myöhemmin kilpailuun osallistuneilla on mahdollisuus päästä palkinnoille. Tämän jakson aikana salkkuaan prosentuaalisesti eniten kasvattanut kilpailija voittaa. Näin ollen ei ole väliä oletko tällä hetkellä kilpailussa ensimmäinen vai viimeinen, jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet voittaa palkinnot kotiin.

Olemme jokaisen kilpailijan kohdalla laittaneet näkyviin salkun arvon 31.7 ja tämä on se arvo johon vertaamme salkun arvoa 30.9 tämän jakson lopussa. Mikäli kilpailija rekisteröityy esimerkiksi elokuun aikana, näkyy arvona salkun alkupääoma eli 20 000 euroa.

Toivotamme kaikille mukavaa ja jännittävää sijoituskilpailun jatkoa!

Siirry kilpailuun tästä linkistä.