Olen ollut koronapandemian aikanakin uskollinen Bank Norwegianin luottokortin käyttäjä, ja kerryttänyt päivittäisistä ostoksistani cashpoint-pisteitä joilla voi ostaa Norwegianin lentoja. Välillä kyseisen lentoyhtiön horjuessa konkurssin rajamailla mietin, onko hommassa lopulta mitään järkeä. En kuitenkaan osannut tästä tavasta luopua, vaan olin optimistinen että ehkä joskus pääsen lentopisteitä vielä käyttämään. Näin tosiaan kävikin, ja itseasiassa jouduin tai pääsin käyttämään myös luottokortin vakuutusominaisuutta. Kerron näistä molemmista tässä tekstissä.
Matkavakuutuskokemus
Varasin perheellemme kesälomareissua varten hotellihuoneita kotimaasta useista eri kaupungeista. Tarkan markan miehenä luonnollisesti otin halvimmat vaihtoehdot, eli ne jotka eivät sisältäneet peruutusmahdollisuutta. Tämä on toiminut aina aikaisemmin. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että perheessämme todettiin koronatapaus hieman ennen kuin reissun piti alkaa. Tästä syystä hotellit täytyi peruuttaa, ja kustannus näistä koituisi täysin minun maksettavakseni.
Onneksi olin ostanut hotellihuoneet Bank Norwegianin luottokortilla, johon sisältyy myös matkavakuutus. Tein korvaushakemuksen johon liitin todistuksen perheenjäsenen koronatartunnasta ja pyysin hotelleilta dokumentit siitä, että olin perunut huoneet enkä aikoisi niitä käyttää. Näiden perusteella vakuutustapaus käsiteltiin ja lopputulemana sain rahani takaisin. Ainoa maksettavaksi jäänyt summa oli omavastuu 50e. Huojennus useiden satasien säästöstä oli suuri!
Kesälomareissullekin päästiin lopulta ja varasin samat hotellihuoneet myöhemmin uudelleen. Tietysti jälleen ilman peruutusmahdollisuutta. 🙂
Lentopisteillä ulkomaille
Vaikka osa lentopisteistä oli varmaankin ehtinyt vanhentua koronan väistymistä odotellessa, silti lentorahaa oli kertynyt useamman sadan euron edestä. Varasin näillä pisteillä lennot Keski-Eurooppaan. Ilmaisia aterioita on siis vieläkin olemassa.
Säästäväiselle ihmiselle parasta on, kun kalliita lentoja saa varattua ilman, että tarvitsee koko hommaan sijoittaa penniäkään omaa rahaa missään vaiheessa. Monissa luottokorteissa on joitain juoksevia kuluja, kuten kk-maksuja. Bank Norwegianin kortilla näitä ei ole. Siitä tulee tietysti huolehtia, että luottokorttilaskut maksaa ajallaan ettei korkea korko lähde rullaamaan.
Yhteenveto
Tiivistelmänä voisin sanoa, että mielestäni Bank Norwegianin luottokortti on edelleen minulle järkevin luottokortti, ja nyt tiedän että sen vakutuuspuolikin toimii luotettavasti. Pieni miinus itse lentoyhtiölle tulee siitä, että he lopettavat lokakuun lopussa Oulun ja Helsingin väliset lennot, joka karsii omalla kohdallani potentiaalista lentovalikoimaa. Toivon mukaan lennot palautuvat ensi kesänä.
Lisäksi suoria lentoja Helsingistä eri kohteisiin on nykyään Norwegianilla tarjolla vähemmän, joten välilaskuja Tukholman tai Oslon kautta voi joutua tekemään. Nämä ovat onneksi lyhyitä stoppeja ja lentomatka Helsinkiin on lyhyt.
Kaiken kaikkiaan homma pelittää yhä lähes entiseen malliin.
Sähköautoilijana koin suorastaan velvollisuudekseni osallistua latauslaitevalmistaja Kempowerin antiin. Kempowerin laturit ovat hyviä, ja uskon että yhtiö pystyy tekemään hyvää tulosta tulevaisuudessakin ja valloittamaan maailmaa. Yleisöannin koko kuitenkin oli suuri pettymys, meille tavallisille pulliaisille oli varattu osakkeita vain noin 5 miljoonan euron edestä. Kuten arvata saattaa, anti ylimerkittiin erittäin raskaasti.
Pyrin itse merkitsemään osakkeita 2000 eurolla. Toki tiesin jo merkintää tehdessäni, että tulen saamaan vain rippeitä. Näin ollen en edes halunnut laittaa kovin suurta summaa rahaa kiinni tähän antiin, koska menee aina tovi että rahat saa takaisin käyttöön.
Loppujen lopuksi saaliiksi tuli 10 takuuosaketta sekä 2,5% ylimenevästä summasta. Omalla kohdallani tämä tarkoitti 18 osaketta. Rahaksi muutettuna sain sijoitettua firmaan vain noin 103 euroa! Tämä on säälittävin muistamani summa kaikista anneista joihin olen osallistunut. Täytyy myöntää, että kun annin tulos paljastui, asia jopa hieman nauratti sillä hetkellä. 🙂
Vaan minkäpäs teet, nyt täytyi miettiä mitä tällä huikella potillani teen. Jatkanko holdaamista, myynkö kaikki pois ensimmäisen pörssipäivän nousun aikana, vai ostanko peräti lisää? Ensimmäisen pörssipäivän aamuna osakkeen nousu näytti noin 50%:a, joten ajattelin että myyn osakkeeni tässä kohtaa pois ja otan voitot tällä kertaa kotiin. Näin ollen puhdasta myyntivoittoa kertyi 50 euroa ja tuosta summasta kun vähentää myyntikulut pois, viivan alle jää 45 euroa. Mikä parasta, tämä voitto on minulle kokonaan verovapaata, koska tänä vuonna tehdyt myynnit jäävät alle 1000 euron rajan.
Onhan tämä tietenkin parempi kuin ei mitään, mutta pettymys jäi tästä annista päällimmäiseksi tunteeksi. Otan kaikesta huolimatta Kempowerin seurantaan, ja olen valmis ostamaan sitä uudelleen salkkuuni kunhan meno tasaantuu.
Ehkäpä jossain sopivassa pörssinotkahduksessa paikkoja vielä aukeaa.
Tein vajaa kuukausi sitten autokaupat täyssähköautosta. Samalla kerrytin kokemuksia hieman näistä kotimaisista kilpailijoista, Sakasta eli Suomen Autokauppa Oy:sta sekä Kamuxista. Aivan mutkitta tai laadukkaasti eivät kaikki prosessit toimi, niistä seuraavaksi lisää.
Saka otti minulta ilmaisen lainan
Koska Suomen sähköautokanta etenkin täällä Pohjoisessa on huono, maamme sähköautojen valikoima on aika lailla Etelä-Suomen varassa. Bongasin sopivan auton Vaasasta, ja alustavasti kyselin auton tietoja. Kaikki näytti hyvältä, ja keskustelut etenivät siihen että kävisin Vaasassa koeajamassa autoa. Tämä siksi, että minulla oli juhannuksen tienoilla muutenkin menoa sinne suunnalle.
Keskustelujen edetessä myyjä toivoi, että maksaisin autosta 200€ varausmaksun jolloin he poistavat auton myynnistä ja se on siten varattu kokonaan minulle. Varausmaksun saisi heti takaisin mikäli en pitäisikään autosta. Emmin hieman, sillä osasin jotenkin jo aavistaa että vaikeuksia seuraa kun rahaa siirrellään tililtä toiselle, etenkin autokauppiaalle.
Myyjä ehdotti vielä, että he voisivat toimittaa auton Ouluun, joten voisin koeajaa sen jo ennen juhannusreissuani. Näin sovittiin. Lopulta auto tuli Ouluun vasta juhannuksen jälkeen, koska se oli Saksasta tuotu ja paperihommat vielä tekemättä. Näitä sattuu.
Olin alunperin kysynyt myyjältä auton kunnosta, ja hän ei huomannut auton korissa mitään erityistä sanomista. Livenä autoa katsellessani totesin, että korissa on kauttaaltaan pohjamaaliin menneitä jälkiä siellä täällä. Apukuskin ovessa oli useampikin jälki, jotka olisi kyllä pitänyt huomata. Koska auto on minulle suuri ostos, en halunnut ostaa autoa jonka katsominen harmittaisi minua joka päivä. Niinpä päätin hylätä tämän auton. Jälkikäteen voisi sanoa, että monelta harmilta olisi säästytty jos myyjä olisi vilkaissut autoa heti alunperin paremmin (tai vaihtoehtoisesti ollut rehellinen, mutta tähän en haluaisi uskoa).
Pyysin tuolloin saman tien myyjältä 200€ varausmaksun palauttamista, hän lupasi olla yhteydessä toimistoon ja hoitaa homman. Aikaa kului eikä rahoja kuulunut, kysyin uudestaan ja myyjä lupasi jälleen laittaa toimistolle viestin. Kului taas viikko eikä vieläkään rahoja kuulunut, ja otin uudelleen yhteyttä, myyjä lupasi taas olla toimistoon yhteydessä. Vihdoin kolmen viikon kuluttua ensimmäisestä pyynnöstäni rahat tulivat tilille. Mitä tuossa välillä tapahtui? Oma päätelmäni on, että Saka otti minulta ilmaisen korottoman lainan. Asiakkalle on ikävä tunne kun omat rahat ovat toisella takavarikossa.
Kaupat Kamuxin kanssa
Kamuxilla oli vastaava auto, mutta huomattavasti vähemmän ajettuna ja parempikuntoisena myynnissä täällä Oulussa. Niinpä aloimme tästä hieromaan kauppoja, ja lopulta kaupat syntyivätkin. Kaupan yhteydessä sovittiin, että Kamux tilaa autoon sekä uudet kesä- että talvirenkaat. Mitään sen kummempia ehtoja näille en asettanut, oletin että Kamux tilaa jotkin kohtuuhintaiset rengassarjat autoon.
Ja niinhän Kamux toden totta tekikin. Kesärenkailla ei mielestäni suuremmin ole väliä kunhan melutaso on kohtuullinen ja ellei ajele kovassa vesisateessa. Siitä huolimatta hieman hymyilytti kun huomasin, että Kamux laittoi autooni Tuulilasin kesärengastestissä huonoiten pärjänneet renkaat, Sailun Atrezzo Elitet.
Hyvä on, en asettanut kesärenkaille mitään odotuksia, mutta kyllä tästä saa aika negatiivisen kuvan siitä kuinka Kamux kohtelee maksavia asiakkaitaan. Ymmärrän, että yrityksen tarkoitus on ainoastaan rahan tekeminen osakkeenomistajille, mutta voisiko pienellä pelisilmällä näissä tapauksissa parantaa asiakaskokemusta, ja sitouttaa asiakasta ostamaan uudelleenkin auton samasta liikkeestä? Hintaero esimerkiksi Roadhawkkeihin olisi ollut vain muutamia euroja koko setille.
Yhteenveto
Minulle on jäänyt autokaupoista ja autokauppiaista negatiivinen kuva menneiltä vuosilta. Tämä johtuu siitä, että myyjät eivät ole aina olleet valmiita noudattamaan virhevastuutaan. Toivoin, että autokauppa olisi vuosien saatossa mennyt hieman asiallisempaan suuntaan, mutta nämä kokemukset osoittavat että asiakaspalvelu tai hyvä asiakaskokemus eivät vieläkään ole ykkösprioriteetteja alalla. Kunhan rahat on asiakkaalta saatu, jälkityöt hoidetaan sen jälkeen vähän sinne päin.
Milllaisia kokemuksia sinulla on autokaupoista? Kirjoita kommentti!
Olen suuri autoilun ystävä, ja koska pidän harrastuksestani paljon haluaisin autoilla myös mahdollisimman paljon. Valitettavasti kaikki harrastukset vievät rahaa, verotuksen vuoksi Suomi on yksi kalleimmista maista harrastaa autoilua. Olen pyrkinyt etsimään keinoja autoilla mahdollisimman halvalla, ja tällä hetkellä sähköautoilu on käyttökustannuksiltaan edullisin autoilun muoto.
Olen aikaisemmin koeajanut sekä Tesla Model S:n että plugin-hybridi Opel Amperan. Ensimmäisen ongelma on korkea hankintahinta sekä huoltojen keskittyminen vain pääkaupunkiseudulle. Amperan ongelma taas on se, että toimintasäde sähköllä jää varsin rajatuksi. Kovin mielellään en myöskään kantaisi auton mukana polttomoottoria, joka aiheuttaa lisäkustannuksia huoltojen muodossa. Näistä seikoista huolimatta molemmat ovat kuitenkin erinomaisia autoja.
Tällä kertaa otin koeajoon täyssähköautojen todellisen kansanmallin, eli Nissan Leafin. Auto on vuosimallia 2013 ja siinä on 24kWh akku. Auto on myynnissä hintaan 15 900€. Sillä on ajettu vasta noin 7 600km, joten suurimman osan elämästään Leaf oli viettänyt tallissa. Tällä akulla todellinen toimintasäde on noin 130 kilometriä. Auto sopii siis hyvin kaupunkipyörittelyyn, mutta vähänkään kauemmaksi ajaminen osoittautuu varmasti erittäin vaivalloiseksi ellei joissain tapauksissa jopa mahdottomaksi. Koska talvipakkaset syövät vielä toimintasädettä, talvella jäädään helposti alle 100 kilometrin kantaman. Tämä Nissan ei siis missään nimessä ole matkaajan auto.
Koeajamamme Nissan Leaf.
Ajotuntumaltaan Nissan Leaf on miellyttävä kokemus. Auto tuntuu kokoistaan suuremmalta, mutta silti samaan aikaan sopivan ketterältä. Leafilla taittaisi mielellään pitkiäkin matkoja, mikäli akun kapasiteetti vain antaisi myöden. Sisätiloiltaan auto on yllättävän suuri, ja tavaratilaan sopii helposti vaikkapa matkalaukku jos toinenkin. Vaikka kyseinen auto lienee niin sanottu karvalakkimalli, löytyy siitä kaikki tarvittava ilmastointeineen ja navigaattoreineen. Extramukavuutta talvipakkasille tuo ratinlämmitin.
Halvan ajamisen lisäksi miellyttävintä sähköautoissa yleisesti ottaen on välitön vääntö ja sen mukanaan tuoma ajamisen helppous ja keveys. Eräs kyytiläinen kehui, että Nissanin kyydissä olo tuntui todella kevyeltä, aivan kuin leijailisi paikasta toiseen. Oikeastaan tämä on todella lähellä niitä tuntemuksia joita kuljettajakin tuntee. Välitön vääntö, voimantuoton viiveettömyys sekä ajamisen hiljaisuus ikään kuin kumoavat totuttuja luonnonlakeja.
Voiko Leafilla säästää?
Autoa voi ladata kotona tavallisesta sähköpistokkeesta, lisäksi esimerkiksi kauppakeskusten kolmivaihevirralla sekä myös pikalatureista. Kotona tavallisesta pistokkeesta ladattaessa akun saa täyteen noin 12 tunnissa. Pikalaturilla auton akun saa ladattua tyhjästä 80 prosenttiin noin 30 minuutissa. Tulinkin testimielessä rekisteröineeksi Fortumin Charge & Drive- tunnuksen jolloin pystyin koeponnistamaan heidän pikalatureitaan. Lataus käynnistettiin mobiilisovelluksen kautta, ja kaikki toimi todella hienosti. Fortum laskuttaa pikalatauksesta 20snt/min, joten tarkan markan miehen tulee laskeskella mihin saakka akkua kannattaa ladata, sillä latausnopeus hidastuu akun täyttyessä. Käytännössä siis yli 80% varauksen jälkeen seuraavat prosentit täyttyvät hitaammin ja kustannukset kasvavat per ladattu kilowattitunti.
Fortum Charge & Drive- pikalataukset.
Kuten kuvasta voi havaita, ensimmäinen pikalataus suoritettiin tyhjempään akkuun, sillä pienemmällä rahalla sai ladattua enemmän kilowattitunteja. Yhden kilowattitunnin hinnaksi tuli ensimmäisellä latauskerralla 39 senttiä ja täydempään akkuun 57 senttiä. Pikalataaminen on siis huomattavasti kalliimpaa kuin lataaminen kotona, sillä esimerkiksi sähköpörssin Spot-hinnat pyörivät alle 10 sentissä per kilowattitunti. Ideaalitapauksessa aina aamulla töihin lähtiessä kotitallissa odottaa halvalla yösähköllä täyteen ladattu Leaf.
Onko sähköinen liikkuminen näillä hinnoilla sitten edullista verrattuna esimerkiksi bensiiniautoon? Nissanin oman kulutusmittarin mukaan kulutus pyöri noin 0,16kWh/km lukemissa. 100 kilometrin siirtymään tarvitaan tällä kulutuksella sähköä 16kWh jonka hinnaksi tulee pikalaturilla 6,24 euroa ja kotona ladaten noin 0,98 euroa(Fortum pörssisähkön hinta tätä kirjoittaessa 6,11 c/kWh). Tämä laskentaesimerkki on teoreettinen, eikä ota huomioon lataushäviöitä. Pienikulutuksinen bensiiniauto kuluttaa kesimäärin samalla matkalla noin 5,5 litraa bensiiniä, jonka hinnaksi tulee päivän halvimmalla pumppuhinnalla (1,514€/l) 8,32 euroa. Leaf siis päihittää bensiiniauton, latasi sen missä vain. Ero on Leafin eduksi moninkertainen jos auton pystyy lataamaan kotona.
Todellisessa elämässä tällaisella Leafilla tuskin monesti joutuu tilanteeseen, jolloin pikalataus olisi täysin välttämätön. Koska auton toimintasäde on näin pieni, se on tarkoitettu ladattavaksi lähinnä sekä kotona että työpaikalla. Pikalaturit ovat hyödyllisiä pitkillä matkoilla, joihin tämä kyseinen Leaf ei pienen akkunsa vuoksi siis sovellu kovinkaan hyvin.
Omalla työpaikallani sähköautojen lataaminen onnistuu tavallisesta schukopistokkeesta. Ajoin auton lataukseen aamulla sen näyttäessä enää 9km kantamaa, työpäivän jälkeen kantama oli kasvanut 130 kilometriin. Sähköauton työpaikkalataamiselle määriteltiin 30 euron kuukausikohtainen verotusarvo tämän vuoden alusta alkaen. Periaatteessa pystyisin kaikki omat arkiajoni suorittamaan tähän hintaan lataamalla auton aina työpaikalla.
Kestääkö Leafin akku?
Yksi yleisimpiä pelkoja joita kuulen keskustellessani sähköautoista on akkujen kestoikä. Tutkimme Leafin ajoakkua tarkemmin Leaf Spy- sovelluksella, joka antaa tietoja muun muassa akun kennojen jännite-eroista. Sovelluksen mukaan akun kuntoisuus on tällä hetkellä 84%. Tämä tarkoittaa sitä, että jos uuden akun teoreettinen toimintasäde on 130km, nyt akulla pääsisi enää noin 110km. Kuten aikaisemmin totesin, ladattuani auton työpaikalla Leafin oma toimintasädemittari näytti 130 kilometriä. Ajettuani tämän jälkeen hidasta kaupunkinopeutta noin 10 kilometriä, luvattu toimintasäde laski 90 kilometriin. Tämä tukisi sitä päätelmää, että Leaf Spy- sovellus näytti akun kuntoisuuden laskun aivan oikein ja mittariston näyttämä oli puolestaan ylioptimistinen. Tämän jälkeen kilometrien hupeneminen tapahtui loogisesti ilman suurempia hyppäyksiä.
Näkymä Leaf Spy- sovelluksesta, jolla voi tarkastella muun muassa akun kennojen jännite-eroja. Mikäli jännitteet poikkeavat radikaalisti, voi se tarkoittaa viallista akkua.
Vaikka autolla ei ole ajettu juuri ollenkaan, on sen akku silti vanhentunut vuosien saatossa. Nissan lupaa tämän vuosimallin Leafille akkutakuuta 5 vuotta, joten takuu on tästä autosta jo rauennut. Leafin mittaristossa on myös oma indikaattorinsa, jonka on tarkoitus kertoa akun kunnosta. Tämä indikaattori kertoi akun olevan vielä täydessä kunnossa, joten se on hieman optimistisempi kuin käyttämäni sovellus. Nissan uusi Leafin akkujen kemiaa vuonna 2015, joten tätä uudemmat autot ovat ilmeisesti akultaan pitkäkestoisempia eivätkä vanhene yhtä nopeasti kovassakaan käytössä.
Ostohousut jalkaan?
On ajoittain vaikea ymmärtää miksi sähköautojen kysyntä ei maassamme ole tämän kovempaa, niin ylivoimainen kokemus sähköautolla ajaminen on vanhaan polttomoottoritekniikkaan verrattuna. Liekö syynä sähköautojen korkea hinta sekä ennakkoluulot uutta tekniikkaa kohtaan? Suomessahan ajoneuvojen keski-ikä on Euroopan korkeimpia, joten ehkä sähköautojen yleistyminen vie täällä hieman enemmän aikaa.
Luonnollisesti kysyntää ovat rajoittaneet myös tarjottavien mallien vähyys. Tällä hetkellä varsinkin Nissan, Hyundai sekä Kia tuovat markkinoille lähtöhinnaltaan edullisempia autoja, joten toivottavasti muutaman vuoden päästä niitä saa myös käytettynä kohtuulliseen hintaan.
Rahankäytöllisesti dilemma tulee juuri siinä, että uuden ja kalliin sähköauton ostamista ei voi tällä hetkellä perustella itselleen säästösyillä. Vaaditaan suuret kilometrimäärät jotta sähköauton hinnan saa kuoletettua halvemmilla käyttökustannuksilla, varsinkin kun otetaan mukaan uuden auton arvonalenema. Siksi oma katseeni kääntyy käytettyihin autoihin.
Optimaalinen tilanne olisi, mikäli sähköauton kokonaiskustannukset kuukautta kohti olisivat pienemmät kuin nykyisen polttomoottoriauton tankkauskustannukset. Tällaiseen tilanteeseen päästäkseen markkinoille tarvitaan pidemmän kantaman halpoja sähköautoja. Nissan Leafista on olemassa myös suuremmalla 30kWh akustolla oleva malli, joka voisi juuri ja juuri täyttää tämän määritelmän noin 190 kilometrin käytännön toimintamatkallaan.
Koeajamani Leafin toimintasäde on auttamatta liian pieni, jotta olisin siitä valmis maksamaan näin suuren summan rahaa. Niinpä jään vielä tarkkailemaan pidemmän kantaman sähköautojen hintojen kehitystä käytettyjen autojen markkinoilla.
Etelä-Pohjanmaalla tullaan näkemään lähivuosina omanlainen paikallistason kauppasota kun Toivo Sukari rakentaa Seinäjoelle Ideapark-kauppakeskuksen. Seinäjoelta vain noin 60 kilometrin päässä sijaitsee Suomen suurin kyläkauppa Veljekset Keskinen. Iltalehden haastattelussa Sukari arvioi vievänsä kolmasosan Keskisen asiakkaista uudella Ideaparkillaan. Ajattelin kirjoitella oman arvioni tästä kauppasodasta sekä muutenkin sivuta kauppakeskusten maailmaa.
Ideaparkin konsepti on yksinkertaisuudessaan se, että Sukari rakentaa liiketilan jonka se vuokraa yrittäjille. Näin ollen Sukari toimii vain vuokranantajana, eikä osallistu varsinaiseen kauppatoimintaan. Ideaparkeja on Suomessa jo muutamia, myös tänne Ouluun rakentui yksi vuonna 2014. Sukari myi Oulun Ideaparkin sijoittajille vuonna 2016.
Kävin itseasiassa tänä vuonna kyseisessä kauppakeskuksessa ensimmäistä kertaa, kun sen avaamisesta oli ehtinyt kulua hieman reilut 4 vuotta. Ehkä tässä juuri kiteytyy syy miksi en usko Ideaparkin vaikuttavan kovin paljon myöskään Veljekset Keskisen asiakasvirtaan. Ideaparkilla ei nimittäin ole tarjota mitään syytä varsinkaan meille kaupunkilaisille miksi käydä siellä. Ideaparkin liikkeet ovat juuri ne samat joita on muutenkin kaupunkien keskustoissa ja jokaisessa muussakin kauppakeskuksessa. Esimerkiksi Oulun alueella meillä on keskustassa kauppakeskus Valkea, Kempeleessä Zeppelin ja Ritaharjussa Ideapark. Vaikka keskustasta Ideaparkiin tulee matkaa vain noin 10km, se on silti vetovoimatekijöihinsä nähden aivan liian kaukana.
Oulun alueen kauppakeskuksista mielestäni paras on Zeppelin. Ensinnäkin se on tilana avarin ja väljin. Käytävät ovat suuret ja katto on korkealla. Pihasta löytyy hyvin ilmaista parkkitilaa autoille. Valkea on tuorein kauppakeskuksista mutta tunnelma siellä on hyvin usein tukkoinen. Ongelmaa lisää se, että monet näyttävät ottaneen Valkean hengailupaikaksi. Varsinkin nuoret sekä turvapaikanhakijat näyttävät istuskelevan siellä lähestulkoon vuorokauden ympäri(Valkean alakerta on auki 24/7 koska se rakennettiin sulkemaan yksi katu). Näin ollen liian keskeinen sijainti voi olla kauppakeskukselle myös kirous. Valkeassa käyminen edellyttää parkkeerausta alapuolella sijaitsevassa Kallioparkissa joka on suhteellisen kallista puuhaa. Ideaparkista jäi sellainen kuva että se on vain yksi matalahko käytävä jonka varrella on liikkeitä. Pihan parkkialue näytti pieneltä ja vaikean muotoiselta.
Veljekset Keskinen sen sijaan on jotain aivan muuta. Keskisen Kyläkauppa on Suomen suosituin matkakohde ja sen ympärille onkin rakentunut majoitustoimintaa hotelleineen ja karavaanialueineen. Lisäksi Kyläkaupalla on paljon erilaisia tapahtumia ympäri vuoden. Kesäisin Kyläkaupan pihassa on muun muassa lapsille Miljoona Tivoli sekä aikuisille Miljoona Rock.
Kauppa itsessään on jo hieno nähtävyys. Ruokapuodin ja hotelli Onnentähden julkisivuna on kullanhohtoinen linna, sisäpuoli on erittäin koristeellinen suurine pylväineen. Vuonna 2017 valmistui myös Tavarapuodin remontti sekä Tavara- ja Ruokapuodit yhdistävä kauppakatu. Samassa avattiin uusi sininen palatsimainen sisäänkäynti vanhan tutun maalaistalosisäänkäynnin oheen.
Veljekset Keskisen uusi sininen sisäänkäynti. (Lähde: Tuurin Kyläkaupan galleria.)
Yleisesti ottaen kauppakeskukset ovat yleensä jonkin kiinteistösijoitusyhtiön kuten Cityconin tai Spondan rakentamia. Näistä haetaan luonnollisesti tehokkuutta hinta-laatusuhteessa jotta saadaan maksimoitua vuokratulot. Tästä syystä kauppakeskukset rakennetaan melko karun näköisiksi eikä ylimääräisiin koristeluihin käytetä varoja. Tässäkin suhteessa Keskinen vie voiton sillä varsinkin suuret aulat ovat niin hienoja, että tuskin vastaavaa arkkitehtuuria on muualla Suomessa nähtävillä.
Kaupassa tilat ovat kauttaaltaan avaria, eikä ihmispaljous ahdista. Tavallisiin ostoskeskuksiin nähden on se etu, että kaikki osastot sijaitsevat samassa suuressa tilassa ja valikoima on huomattavan laaja. Näin ollen asiakkaan ei tarvitse sukkuloida useamman pienemmän erikoisliikkeen välillä kuten tavallisissa ostoskeskuksissa. Näin säästyy sekä aikaa että vaivaa. Tunnelma Keskisellä on huomattavasti leppoisampi kuin tavallisen ostoskeskuksen vilskeessä. Ehkä jo se, että tiedostaa olevansa maaseudulla ja poissa kaupungin vilskeestä saa tunnelman leppoisammaksi?
Veljekset Keskisen kauppakatu. (Lähde: Tuurin Kyläkaupan galleria.)
Entä millaiset ovat Ideaparkin edellytykset onnistua Seinäjoella? Mielestäni hyvät, sillä Seinäjoella ei ole kunnollista kauppakeskusta vielä ollutkaan. Jonkinlaisia yritelmiä on ollut kuten Torikeskus, mutta tuota ei voida vielä oikeaksi kauppakeskukseksi laskea. Muutenkin maakunnan ykköspaikkana Seinäjoki on jonkinlainen kaupungin ja maalaiskylän risteytys, siellä ei ole yliopistoa saatika moottoritietä. Kadut ovat ahtaat ja usein liikennejonot lipuvat hitaasti traktoreiden perässä.
Kuntaliitosten jälkeen Seinäjoen asukasluku on kuitenkin noin 60 000, joten potentiaalista asiakaskuntaa kauppakeskuksen ympärillä tulee olemaan riittämiin. Tästä väestöstä onkin löydyttävä Ideaparkin vakioasiakaskunta, sillä en usko sen vetovoiman riittävän kauemmas aikaisemmin minitsemistani syistä.
Kysyin Vesa Keskiseltä kommentteja Sukarin lausunnoista Iltalehdelle. Hänen mukaansa Sukarin provosointi on laskelmoidusti häikäilemätöntä, kun ottaa huomioon, että hän toimii Ideaparkissa vain vuokraisäntänä ja haastaa nyt Veljekset Keskistä taistelemaan omia vuokralaisiaan vastaan. Keskisen mukaan Sukari ei toimi heidän hyväkseen, vaan heitä vastaan antamalla tällaisia omaa egoaan kohottavia lausuntoja. Hän saa vuokrat aina, kävi vuokralaisilla kauppa tai ei. Vaikka yrityksille tulisi konkurssi, on niiden vuokrarahat Sukarilla taskussaan. Keskinen ei halua lähteä mukaan tällaiseen Sukarin harjoittamaan nokitteluun.
Mielestäni Sukarin nokittelu onkin turhaa, sillä loppujen lopuksi nämä kauppakeskukset houkuttelevat eri asiakkaita. Ideapark houkuttaa Seinäjoen seudun asukkaita, Keskisen Kyläkauppa taas valtakunnallisesti koko väestöä. Näen todennäköisenä että Seinäjoeltakin lähdetään vielä jatkossa Tuuriin ostoksille kun halutaan viettää kokonaisvaltainen elämyspäivä ravintoloineen perinteisen ostosreissun sijaan.
Dieselin hinta on paikoitellen ohittanut 98-oktaanisen bensiinin hinnan. Tästä syystä tehtiin pikaisesti kansalaisaloite dieselin käyttövoimaveron poistamiseksi. Aloite keräsi tarvittavat 50 000 kannattajaa noin vuorokaudessa. Tämä ei ole ihme, sillä kansalaisista tuntuu varmasti epäoikeudenmukaiselta maksaa käyttövoimaveron muodossa siitä, että saavat ajaa kalliimmalla polttoaineella kuin bensiiniautoilijat.
Dieselin hinnan kohoaminen johtuu kovasta kysynnästä. Tämä taas puolestaan johtuu siitä, että taloudella menee hyvin eikä dieselin tuotanto pysy kulutuksen vauhdissa. Polttoaineiden hinnat kuitenkin vaihtelevat eri aikajaksoilla, ja on todennäköistä että tämäkin hintapiikki on vain tilapäinen.
Yle julkaisi uutisen jossa kerrottiin että dieselin käyttövoimaveron poistaminen ei ole niin yksinkertaista, sillä vero jouduttaisiin joka tapauksessa siirtämään polttoaineen hintaan. Tästä taas seuraisi, että dieselin litrahinta kohoaisi noin 1,80 euroon. Tämä toisi etua vähemmän ajaville, mutta rokottaisi voimakkaasti enemmän ajavia sekä raskasta liikennettä. Toisaalta dieselauto ostetaan yleensä juuri sen vuoksi, että kilometrejä kertyy enemmän ja käyttövoimaveroineenkin kertyy säästöä verrattuna bensiiniautoon.
Autoverotus Suomessa kaipaa suurempaa uudistusta, sillä kokonaistavoitteena on puhtaampi liikenne. Tämä tarkoittaa sitä, että autokantaa on pikaisesti saatava uudistettua sekä siirtymää sähköautoihin on saatava nopeammaksi. Petteri Orpo kommentoi aikaisemmin, että autoveron uudistus olisi tulossa seuraavalla hallituskaudella. Hänen mukaansa verotusta tulisi siirtää auton hankinnasta auton päästöihin. Tämä kuulostaa oikeudenmukaiselta, sillä silloin ne jotka saastuttavat eniten myös maksaisivat eniten.
Tällä hetkellä puhtain tieliikennemuoto on sähköautoilu. Sähköautoihin siirtymistä kuitenkin hidastaa ensinnäkin korkea hankintahinta sekä puute autovalikoimassa. Toivottavasti molemmat ongelmat korjaantuvat jo lähivuosien aikana. Ainakin autoteollisuuden kehitys näyttää siinä mielessä lupaavalta, että perinteiset autonvalmistajat ovat Teslan vanavedessä siirtymässä varteenotettaviksi sähköautovalmistajiksi. Näin ollen hinnoilla on hyvät edellytykset laskea kilpailun lisääntyessä.
Autoverotuksen muuttaminen niin, että auton hankinnasta koituvat verot poistuvat kokonaan vie todennäköisesti enemmän aikaa. Päätöksen tekeminen on siinä mielessä ongelmallista, että se saattaisi pahimmillaan padota autokaupan hetkeksi kokonaan. Mikäli olisi tiedossa, että autovero poistuu jollain siirtymäajalla, kukaan tuskin ostaisi uutta autoa enää vanhojen säädösten ollessa voimassa.
Yhtä kaikki, nopeita poliittisia toimia todella tarvitaan liikenteen puhdistamiseksi. Itse en lähtisi dieselin käyttövoimaveroa poistamaan vielä tällaisen tilapäisen piikin takia. Toisaalta dieselautoilussa lähipäästöt ovat myös voimakkaimmat mikä osaltaan myös puoltaa korkeampaa verotusta. Euroopan suurimpien kaupunkien keskustoista on jo kielletty vanhat dieselautot, ja nyt kiellot ovat laajentuneet jopa saksalaisille moottoriteille.
Jotkin autonvalmistajat kuten Volvo ovat jo lopettaneet uusien dieselmoottorien kehityksen. Saksalainen Mercedes-Benz sen sijaan on povannut dieseleiden valmistuksen jatkuvan vielä pitkään. Tämä olisi mahdollista heidän kehittämänsä pakokaasujen moninkertaisen takaisinkierrätyksen sekä puhdistusjärjestelmän avulla joka vähentäisi merkittävästi lähipäästöjä. Hajontaa kentällä siis on, tietysti tulee ottaa huomioon että autotehtailla on omat intressinsä lobata asioita suuntaan tai toiseen. Maalaisjärjellä voisi ajatella, että tällaiset kompleksiset puhdistusjärjestelmät lisäävät vain autojen monimutkaisuutta ja tätä kautta lisäävät huoltokuluja. Dieselautojen hiukkassuodattimethan ovat jo nyt Suomen talvessa ja varsinkin lyhyessä pätkäajossa ongelmallisia.
Jollain aikavälillä verotuksen keinoin autoilu fossiilisilla polttoaineilla tullaan joka tapauksessa kuihduttamaan, joten katseet kannattaa hiljalleen suunnata sähköautojen suuntaan. Olisiko esimerkiksi Ampera hyvä välimalli siirryttäessä kohti täyssähköautoja? Vai kiinnostaisiko hypätä suoraan Teslan rattiin varsinkin nyt, kun käytettyjen markkinatkin alkavat maassamme kukoistaa?
Olen aikaisemmin maininnut, että Norwegianin luottokortti on harvinainen ilmainen lounas, jonka avulla aion suorittaa lähitulevaisuudessa ilmaisen matkan johonkin Euroopan kohteeseen. Tälle syyslomalle varasin viimein tuon matkan, ja kohteeksi valikoitui Puolan Krakova. Kerron tässä tekstissä kuinka matka sujui, sekä kuinka lentoyhtiö Norwegian toimi yllättävien vaikeuksien tullessa eteen. Lopuksi kerron hieman mietteitäni salkkuni sulamisesta pörssin lasketeltua.
Ja sitten matkaan!
Kohdevalintaan vaikuttivat muun muassa, että tiesin etukäteen kaupungin hienoksi kulttuurihistorialliseksi kohteeksi, siellä on halpa hintataso sekä lennot sinne eivät ole kovin kalliita. Lisäksi Auschwitzin keskitysleirit ovat olleet listassani yksi niistä paikoista jotka haluan ehdottomasti paikan päällä kokea.
Menopaluu Krakovaan Helsingistä kustantaa reilusti alle 100 euroa, ja Oulu – Helsinki enimmilläänkin noin 70 euroa kunhan lennot varaa tarpeeksi ajoissa. Lentojen kokonaishinnaksi Oulusta Krakovaan ja takaisin tuli noin 140 euroa, jotka kuittasin kokonaan Norwegianin Cashpoint-pisteillä. Näin ollen maksettavaksi jäivät vain hotellikulut.
Hotellin varasin Norwegian hotelsin kautta. Tätä palvelua en aikaisemmin ollut huomannut, kyseessä näyttää olevan hotels.comin Norwegianille räätälöimä palvelu. Luonnollisesti tästäkin ostoksesta kertyy 5% hinnasta Cashpoint-pisteitä jotka otan mielelläni vastaan. Hintatasokin näytti olevan hyvin edullinen.
Ja sitten ei muuta kuin matkaan. Lento Oulusta Helsinkiin oli hyvin ajallaan eikä mitään kummempia kommelluksia sattunut. Kokemuksista viisastuneena otin mukaan tyhjän vesipullon, sillä tiesin että Helsinki-Vantaalla vesipullo maksaa noin viisi euroa. Tällä kertaa vaihtoaika oli kuitenkin vain noin kaksi tuntia. Siltikin nälkä pääsi yllättämään, ja jouduin turvautumaan 7,5 euron kinkkuleipään. Itseasiassa vasta takaisin päin lentäessä huomasin, että nyt myös porttialueelle oli tullut Burger King josta sai normaalihintaisia aterioita. Niinpä suosittelenkin käymään siellä mikäli nälkä tai jano yllättää Helsinki-Vantaalla vaihtolentoa odotellessa.
Lento Helsingistä Krakovaan lähti ajallaan, mutta kaikki ei tällä kertaa mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti. Lentoaika Krakovaan on noin tunti ja 40 minuuttia. Lähestyttäessä Krakovaa koneen kapteeni kuulutti, että lentokentällä on sen verran sankka sumu ettei yksikään kone ole aamun aikana päässyt sinne laskuun. Näinpä joutuisimme odottamaan ja kiertelemään odotuskuviota jonkin aikaa.
Kun olimme kaarrelleet kierroksen jos toisenkin, kapteeni ilmoitti että emme pääse laskuun Krakovaan vaan suuntaamme läheiselle Katowicen kentälle johon lentoaikaa oli vain noin 10 minuuttia. Ajattelin, että sieltä varmaan suuntaamme bussilla kohti Krakovaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan koneeseen suoritettiin lisätankkaus ja istuimme koneessa odotellen uutta tietoa Krakovan sumutilanteesta. Tilanteen odotettiin nimittäin paranevan jonkin ajan päästä. Samalle Katowicen kentälle näyttivät tulevan muutkin lentoyhtiöt laskuun ja odottelemaan tilanteen selkiytymistä. Kaikkiaan odotimme noin kaksi tuntia koneessa, kunnes pääsimme jatkamaan matkaa. Tämän jälkeen suoritimme onnistuneen laskun Krakovaan.
Alunperin alle kahden tunnin lento piteni tällä kertaa lähes neljään tuntiin mutta eipä tämä meitä lomalaisia haitannut. Mielestäni Norwegian toimi asiassa hienosti, tiedotti meille aktiivisesti tilanteen kehittymisestä sekä antoi arvioita koska pääsemme jatkamaan matkaa. On vaikea arvioida olisimmeko bussijärjestelyin päässeet perille yhtään nopeampaa. Tietysti heilläkin oli intressinä saada lentokone Krakovaan jossa seuraavat matkustajat jo odottivat. Sisälle Katowicen terminaaliin meitä ei voinut päästää jaloittelemaan, sillä pienellä kentällä ei ollut kapasiteettia ottaa vastaan tällaisia matkustajamääriä.
Osakesäästäjä sisälläni oli tyytyväinen, sillä näiden vaikeuksien myötä samaan hintaan sai ylimääräisen lähtökiihdytyksen sekä laskun lisää, nämä kun ovat ne lentojen mielenkiintoisimmat vaiheet. 🙂
Kohteessa
Itse loma sujui oikein mukavasti. Krakovan hintataso mahdollisti monia asioita jotka ovat kotimaassamme minulle mahdottomia, kuten esimerkiksi kahvilassa pistäytyminen. Ravintolaillalliset olivat karkeasti noin puoleen hintaan ja kaupasta saattoi ostaa mitä tahansa ja silti loppusumma oli aina niin pieni että vähän hymyilytti. Nähtävyyksiä riitti joka nurkan takana.
Mariankirkko Krakovan keskusaukiolla.
Auschwitz ei pettänyt, varsinkin Birkenaun leiri oli paikan päällä nähtynä vaikuttava. Alue oli huomattavasti suurempi kuin olin kuvien perusteella ymmärtänyt.
Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri.
Sillä välin pörssissä
Loman aikana Helsingin pörssi nakutti päivä toisensa jälkeen verenpunaisia lukemia, ja kun meno hieman tasaantui niin suurin omistukseni Revenio kyykkäsi tulospäivänä noin -10%. Ilmaisella lomallani koin siis huomattavan määrän virtuaalitappioita, mutta en anna asian häiritä liiaksi. Alamäet kuuluvat sijoittamiseen ja ovat hyvien ostopaikkojen mahdollistajia.
Markkinoilla on yhä lukuisia uhkatekijöitä, mutta on vielä aikaista sanoa eskaloituuko nyt nähty lasku vielä jyrkemmäksi pulkkamäeksi, vai onko kyse ylimääräisten ilmojen puhaltamisesta pois pörssikursseista. Ehkä tällä erää uskon enemmän jälkimmäiseen skenaarioon, sillä korot Amerikassa eivät ole karanneet vielä käsistä ja yhtiöiden tuloksetkin ovat olleet pääosin hyviä. Helsingin pörssissä on nähty sekä lukuisia pettymyksiä että myös positiivisia yllätyksiä kuten Neste ja Konecranes.
Kun aikaisemmin mainitsin Revenion roiman laskun, en ole senkään suhteen erityisen huolissani sillä tulos kasvaa yhä vaikka suuremmat markkinointikustannukset rasittivatkin nyt tulosta. Suunta on kuitenkin ylöspäin joten odotan että nyt nähty lasku noustaan jossain vaiheessa takaisin, mikäli yhtiö jatkaa vakaata matkaansa kohti suurempia tuottoja. Tällä kertaa odotukset olivat vain liian suuret.
Päivittäiseen ruokavaliooni kuuluu pienissä määrin joko suklaa tai muut makeiset. Olen kauppojen valikoimista käynyt läpi lähes kokonaan esimerkiksi Fazerin sekä Maraboun kaikki suklaalevyjen eri makuvaihtoehdot. Karkeista suosikkejani ovat viinikumit, joihin jäin koukkuun jo nuorena kun Ruotsissa asuvat sukulaiset toivat niitä vuosittain tuliaisiksi laivalta.
Viinikumien ystäville vaikeuden luo se, ettei niitä ole saanut suuremmissa pakkauksissa muualta kuin laivoilta. Lähdin eräänä päivänä etsimään näitä internetin ihmeellisestä maailmasta, ja löysin sattumalta todellisen helmen josta inspiroiduin kirjoittamaan tämän säästövinkin.
Löysin nimittäin sivuston nimeltään Maxikarkki, josta muun muassa näitä etsimiäni herkkuja löytyy ja vielä halvemmalla hinnalla kuin laivalta. Valikoimista löytyy lisäksi erilaisia suklaita, juomia, suolaisia herkkuja, tavallisia karkkipusseja ja irtokarkkeja joka lähtöön myös suurissa tukkupakkauksissa. Suurten erien ostaminen tulee halvemmaksi kuin yksittäispakkausten haaliminen tavallisesta ruokakaupasta. Kaiken lisäksi säästyy vaivaa, sillä iso pakkaus kestää luonnollisesti pidempään eikä herkkujen ostamisesta tarvitse murehtia vähään aikaan.
Halvan hinnan ansiosta tilasin viinikumeja saman tien kuusi pakettia, joten makeisia tuli kerralla peräti 4,8kg. Näiden mutustelemisessa menikin aikaa kuukausi poikineen.
Tässä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki. Kuten olette varmaan aikaisemminkin huomanneet, olen aktiivinen Norwegianin luottokortin käyttäjä. Lentopisteitä on kertynyt tähän mennessä reilun 100 euron edestä, ja ilmaiset Euroopan sisäiset lennot on pian ansaittu. Ainoa mitä tämä on vaatinut minulta oli ottaa käyttöön ilmainen Norwegianin luottokortti ja käyttää sitä kaikkeen maksamiseen. Kuten sijoittajat tietävät, ilmaisia lounaita on harvoin tarjolla. Tässä kuitenkin on yksi sellainen niille, jotka makustavat lentokoneella edes satunnaisesti.
Suurin syy tämän säästövinkin kirjoittamiseen onkin se, että Maxikarkki on Norwegian Reward-kumppani ja näin ollen kaikista ostoksista saa 10% ostosten arvosta CashPoint -pisteitä. Norwegianin luottokorttia käytettäessä tavallisella ostosreissulla tulee ostoksia normaalisti tehdä yhden lentopiste-euron eteen 100 eurolla, sillä palautusprosentti on 1%. Maxikarkissa samaan pääsee siis jo vain 10 euron ostoksilla. Näin ollen näen tämän diilin täysin ylivertaisena, valikoiman hinnat ovat halvimmat mitä olen löytänyt ja samalla säästöä tulee lisää lentopisteiden kautta.
Jos ostaa reilummin esimerkiksi 30 euron edestä makeisia kerralla varastoon, säästää todennäköisesti tavallisiin kauppoihin verrattuna huomattavasti. Kun otetaan huomioon, että tämä summa kerryttää lentopisteitä 3 euron edestä, ero kasvaa entisestään. Otetaanpa seuraavaksi satunnainen esimerkki hintaerosta verrattuna tavalliseen kauppaan.
Kaikki ovat varmaan joskus maistaneet Polly- karkkeja. 200 gramman pussi maksaa Kärkkäisen verkkokaupan mukaan 2,50€. Maxikarkista saa 1,5kg tukkupakkauksen Pollyja hintaan 9,99€. Kärkkäiseltä ostettaessa kilohinta on 12,5€/kg kun taas Maxikarkista kilohinnaksi tulee 6,66 euroa. Jo tässä vaiheessa Maxikarkki on noin puolet halvempi, mutta jos otamme huomioon ostoksesta kertyvät CashPoint-pisteet eli 1 euron, hinta onkin vain 5,66 euroa. Hintaero on mielestäni käsittämätön, kahden tavallisesta kaupasta ostamasi karkkipussin hinnalla saatkin samaa tavaraa kilon Maxikarkista. Näitä vastaavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, joten suosittelen tarkistamaan Maxikarkin sivuilta hintaeron tavalliseen kauppaan verrattuna juuri sinun suosikkiherkuistasi.
Toki tavaroita internetissä tilatessa tulee ottaa huomioon, että tilauksiin sisältyy postituskulut. Paketit 10kg asti maksavat 5 euroa, joka kuitenkin kuittaantuu käytännössä jo yhden edellä kuvaamani esimerkin mukaisen tuotteen tilaamalla.
Summa summarum. Jos makeiset, sipsit ynnä muut kuuluvat elämääsi jollakin tapaa edes silloin tällöin, suosittelen tarkistamaan olisiko suosikkiherkkujasi Maxikarkin valikoimissa. Säästöt tavalliseen kauppaan verrattuna ovat huomattavat jo sellaisenaankin, ja CashPoint-pisteiden kanssa ero vain kasvaa entisestään.
Mikäli muuten haluat osaomistajaksi Maxikarkin liiketoimintaan, sekin onnistuu sillä Maxikarkin emoyhtiö Net Trading Group AB (NTGR MTF) on Ruotsin pörssiin listattu yhtiö. Yhtiö on toiminut aikaisemmin Ruotsissa sekä Norjassa, ja rantautui suomeen vasta viime syksynä.
Aloitin sijoitusurani aikoinaan sijoittamalla rahojani määräaikaisiin pankkitalletuksiin. Muistan, että parhaimmillaan juuri finanssikriisin eskaloitumisen aikaan näissä korot pyörivät reilussa viidessä prosentissa. Sijoittaminen talletustileihin on yleensä riskitöntä, ja siihen nähden näin jälkikäteen ajateltuna viiden prosentin korko oli naurettavan hyvä tuotto. Sidoin rahani yleensä vuoden mittaisiin määräaikaisiin talletuksiin. Jälkikäteen ajateltuna koska en tuota rahaa tarvinut mihinkään, olisi noilla koroilla kannattanut valita säästötilien maksimiaika joka taisi useimmissa tapauksissa olla kolme vuotta. Finanssikriisin myötä tarjottavat korot putosivat nopeasti kohti järkevämpiä tasoja.
Koska olin tuohon aikaan vielä opiskelija enkä hirveästi ymmärtänyt sijoittamisesta, pyrin tällä tavoin välttämään kaikki riskit. Silti islantilaispankkien kaatumisen myötä otsalleni kohosi muutama hikipisara. Olin tuolloin sijoittanut itselleni tuntuvan summan Glitnir-pankkiin, joka lupasi muistaakseni jopa hieman päälle viiden prosentin tuoton. Kuten kaikki varmasti muistavat, islantilaspankit ajautuivat vaikeuksiin ja kaatuivat finanssikriisin seurauksena. Sijoitukseni olisivat kuitenkin tulleet korkoineen takaisin kaikesta huolimatta, sillä Suomen talletussuojarahasto suojasi varoja 25 000 euroon asti.
Glitnirin Suomen tytäryhtiö syntyi kun islantilaispankki osti toiminnot FIM:iltä syksyllä 2007. Kun Glitnir-pankin emoyhtiö Islannissa oli vaikeuksissa, osti Glitnirin Suomen tytäryhtiön johto yhtiön osakekannan ja muutti pankin nimen takaisin FIM:iksi vain noin vuotta myöhemmin. Näin ollen sijoitukseni saivat jatkossakin olla rauhassa säästötilillä sijoitusajan loppuun asti. Toisin kävi esimerkiksi Kaupthing Edge-pankkiin sijoittaneille, sillä Kaupthingin kaatuessa sijoittajat saivat rahansa korkoineen yhdellä kertaa pankin sovittua maksujärjestelyistä kotimaisten pankkiemme kanssa. Heille tämä oli siis lopulta onnenpotku.
Säästötilit nykyään
Nykyään alhaisten korkojen vallitessa sijoitustilien korkoprosentit ovat pudonneet huomattavasti. Suoritin pientä vertailua ja havaitsin, että tällä hetkellä suurimmat korkoprosentit liikkuvat hieman reilussa kahdessa prosentissa. Parhaita korkoja tällä hetkellä tarjoaa virolainen Bigbank, joka tarjoaa 10 vuoden määräaikaiselle talletukselle 2,5% koron. 4-9 vuoden määräaikaiseen talletukseen pankki tarjoaa vielä 2% koron. Talletuksen Bigbankiin ovat Viron talletussuojarahaston suojaamia 100 000 euroon asti.
Mielestäni tämän hetken paras talletustili on kuitenkin Bank Norwegianin talletustili joka tarjoaa 1,75% koron 200 000 euroon saakka eikä pääomaa tarvitse sitoa määräajaksi, vaan ne voi nostaa silloin kun haluaa. Korko kertyy päiväkohtaiselle saldolle. Talletukset Bank Norwegianiin ovat Norjan talletussuojarahaston suojaamia 2 000 000 norjan kruunuun eli noin 209 000 euroon saakka. Nykyaikana rahojen sitominen määräajaksi tuntuu ahdistavalta ajatukselta, joten on hienoa että Bank Norwegian on tuonut tällaisen tuotteen markkinoille.
Oikeastaan muita mainitsemisen arvoisia toimijoita ei tällä hetkellä löydy. Kotimaisten pankkien säästötilit alle prosentin korkoineen tuhoavat rahaa inflaatiokorjattuna, joten ne eivät ole vaihtoehto. Inflaatio oli kesäkuussa 1,2 prosenttia. Verot huomioiden sekä inflaatiokorjattuina nämä parhaatkin tilit luovat juuri ja juuri arvoa sijoituksille. Kovempaa reaalituottoa vaativien kannattanee suunnata katseensa vertaislainamarkkinoiden puolelle.
Oletko sinä sijoittanut säästötileille? Entä onko sinulla muistoja islantilaispankeista finanssikriisin aikaan? Kuulisin mielelläni kokemuksianne.
Tiedot säästötilien vertailuun kokosin financer.com -sivustolta.
Tämän vuoden suurimpiin pettymyksiin näyttää kuuluneen Verkkokauppa.com, joka romahti tulospäivänään tuntuvasti. Vuoden alusta kurssi on lasketellut noin -29 prosenttia ja viikon aikana reippaat -13%. Suuri osa yhtiön tulosnotkahduksesta johtuu luonnollisesti kurssiin leivotuista liian suurista kasvuodotuksista. Liikevaihto kasvoi yhä, mutta tulosnotkahduksen syynä oli muun muassa Raision uuden myymälän avajaisten kustannukset ja alhaisempi myyntikate myynninedistämistoimista johtuen. Yhtiön liikevoitto pysyi kvartaalin aikana hädin tuskin plussan puolella ollen 0,4 miljoonaa euroa.
Heti kärkeen sanottakoon, että en itse omista Verkkokauppa.comin osakkeita, enkä luultavasti niitä aio ostaa. Syynä tähän on, etten ymmärrä tarpeeksi hyvin millä eväin yhtiö voisi pärjätä kilpailussa muita suuria ketjuja kuten Poweria ja Giganttia vastaan. Näitä samoja mietteitä pohdiskelin jo silloin aikoinaan kun Verkkokauppa listautui pörssiin. Ajattelin Verkkokaupan olevan jo menneen talven lumia nimenomaan sen vuoksi, ettei sillä ole selkeästi havaittavaa kilpailuaetua. Lähes kaikki tuotteet ovat universaaleja joita saa ostettua tai tilattua ihan mistä tahansa muualta vaikka kotiovelle asti. Kodinkoneet yleensä haetaan paikallisliikkeistä, mutta tässä ryhmässä kilpailijoita ovet Powerin ja Gigantin lisäksi esimerkiksi Prisma ja muut suuret kaupat joiden bonusjärjestelmä houkuttaa keskittämään kalliimmat ostokset sinne.
Otanpa pienen jokapäiväisen esimerkin nykyaikaisesta kaupankäynnistä. Eräs vuosi tarvitsin muutamia verkkokaapeleita asennustöitä varten. Tutkin Verkkokaupan hintoja ja totesin että ne ovat liian suolaiset muutamasta kaapelista. Niinpä käännyin Ebayn puoleen ja tilasin nuo kaapelit Britanniasta vain murto-osalla verkkokaupan hinnasta. Kaiken lisäksi tuotteet toimitettiin parissa päivässä postilaatikkooni, joten säästin kivijalkaan menemisen vaivan. Vastaavia esimerkkejä olisi paljon, olen tilannut tavaraa samalla tavalla esimerkiksi Kiinasta kotiin toimitettuna.
Ostin viime vuonna uuden puhelimen mustana perjantaina. Tuolloin oikean mallin löydettyäni kävin läpi kaikki perinteiset Verkkokaupan kilpailijat. Silloin Verkkokaupan tarjous oli kuitenkin paras, joten kävin ostamassa puhelimen kivijalkaliikkeestä. Jälleen oli kuitenkin riski, että Verkkokauppa olisi menettänyt asiakkaan kireän hintakilpailun vuoksi, sillä asiakkaalle ei ole merkitystä mistä liikkeestä tuote lopulta noudetaan.
Liikevaihdon kasvua Verkkokauppa.com on saanut aikaiseksi laajentamalla myyntiä myös muihin kuin kodintekniikan tuotteisiin ja se näkyy varsinkin vieraillessa kivijalkaliikkeessä. Ennen tilat täyttyivät puhelimista ja tietokoneista, nyttemmin kaupasta löytyy muun muassa polkupyöriä, pientä purtavaa ja suurempi määrä erilaisia kodinkoneita. Läpi yhtiön historian se on pyrkinyt kasvamaan kannattavuuden kustannuksella. Kasvu taas on vaatinut aggressiivista hinnoittelua kireässä toimintaympäristössä, tämä on koitunut enemmän Verkkokaupan asiakkaan kuin osakkeenomistajan eduksi.
Suomi on kuitenkin pieni markkina, ja aikanaan kasvu todennäköisesti tyrehtyy joko ostovoiman puutteeseen tai siihen, että Verkkokauppa huomaa olevansa uusi Keskisen kyläkauppa josta asiakas saa kaiken tarvitsemansa. Tietysti vain sillä erolla, että Keskinen toimii ainoastaan kivijalassa. Jossain vaiheessa Verkkokaupan tulee pystyä nostamaan katteitaan, mutta kuinka se oikein voisi tapahtua tällaisessa kireässä kilpailutilanteessa universaaleilla tuotteilla?
Analyysitalo Inderes on analysoinut Verkkokauppaa ansiokkaasti. He mainitsevat yhtiön kilpailueduiksi muun muassa edullisen kustannusrakenteen, vahvan brändin sekä oman IT-järjestelmän. Kustannusrakenne on tosiaan Verkkokauppa.comilla edullinen, sillä se myy tuotteistaan vähintään puolet verkossa, jolloin henkilökuntaa ei tarvita niin paljoa. Toisaalta näin tekevät aivan kaikki muutkin, joten tässä on vaikeaa nähdä varsinaista kilpailuetua.
Brändi on kieltämättä vahva, jos etsin jotain tuotetta päädyn useimmiten Verkkokaupan kotisivuille lukemaan teknisiä tietoja ja arvosteluja. Tästä huolimatta veikkaisin asiakkaiden kuitenkin ostavan tuotteen sieltä mistä sen kohtuullisella vaivalla halvimmalla saa. Onko brändistä juurikaan hyötyä kun kyseessä on kuitenkin vain kauppa muiden joukossa? Ja varsinkin jos ostettava tuote on arvokas, asiakas kilpailuttaa sen varmasti.
IT-järjestelmän tuoma etu on vaikea ymmärtää näkemättä järjestelmää. Koska se on tehty itse ja on räätälöity omiin tarpeisiin se on varmasti hyvä, mutta tuoko se todella kilpailuetua? Ja ennen kaikkea tuoko se merkittävää etua verrattuna kilpakumppaneihin?
Ehkä juuri tästä syystä minä en ole analyytikko sillä suhtaudun aika pessimistisesti Verkkokauppa.comiin sijoituskohteena. Näen sen ikäänkuin perinteisenä bulkkitavarantoimittajana jossa ei ole mitään erikoista millä se erottuisi joukosta edukseen.
Toivoisin että yhtiöstä minua paremmin tietävät kommentoisivat mikä Verkkokauppa.comissa on SE juttu jota en ehkä huomaa? 🙂
