Archive: 28 joulukuun, 2018

Markkinaromahdus tuli kylään – onko syytä huoleen?

Ei varmaankaan ole jäänyt keneltäkään sijoittamisen ystävältä huomaamatta, että Yhdysvalloista alkanut laskumarkkina on rantautunut toden teolla myös Helsingin pörssiin. Alkuvuoden tuotot on syöty ja indeksi on laskenut syyskuun huippulukemista jo noin -17%. Koko vuoden indeksituotto on tällä hetkellä -10,47%. Tänään torstaina laskettiin lisää mukavat -1,58 prosenttia.

Koska Yhdysvalloissa lasku on ollut vielä roimempaa, siellä ollaan virallisesti jo karhumarkkinassa. Suomessa ei olla vielä, sillä raja kulkee -20 prosentissa. Sijoitusaiheisilla keskustelupalstoilla paniikki näyttää jo hieman levinneen, sillä joka päivä tulee useita avauksia koskien laskumarkkinaa. Vieläkö lasketaan vai oliko pohjat jo tässä? Myynkö kaikki osakkeeni vielä kun niistä jotakin saa? ”Minä myin kaiken jo viime kesänä, koska tiesin että romahdus tulee!” Toiset taas esittelevät kaavioita jotka sopivat edellisiin pörssiromahduksiin, näitähän tulee noin seitsemän vuoden sykleissä. Kaavioista näkee, että laskumarkkina taittuu nousuksi jälleen 2021, joten vähän aikaisemmin on syytä siirtyä ostomarkkinoille. Historiahan on tunnetusti tae tulevasta sijoitusasioissa. Vai onko sittenkään? 😉

Jos mietitään edellistä pörssiromahdusta eli finanssikriisiä noin kymmenen vuotta sitten, silloin riski oli todellinen. Pankkien likviditeetti loppui ja se aiheutti muun muassa investointipankki Lehman Brothersin kaatumisen. Pelko levisi nopeasti ympäri maailman romahduttaen pörssit globaalisti. Tulee huomata että syyt olivat tuolloin kuitenkin rakenteelliset ja konkreettiset, matala korkotaso yhdistettynä monimutkaisiin johdannaisiin, joiden riskejä ei täysin ymmärretty.

Nykyinen karhumarkkina puolestaan näyttää olevan pääosin Donald Trumpin toimien sekä twiittien ansiota. Ensin Trump päätti vetää joukkonsa pois Syyriasta vastoin asiantuntijoiden suositusta, jonka seurauksena puolustusministeri James Mattis erosi. Myöhemmin Trump arvosteli Fedin pääjohtaja Jerome Powellin päätöstä korottaa ohjauskorkoa entisestään ja huhujen mukaan harkitsi jopa tämän erottamista. Myöhemmin maan johdosta rauhoiteltiin Powelin olevan suojassa irtisanomiselta. Eikä tässä vielä kaikki. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Steven Mnuchin kertoi Twitterissä olleensa yhteydessä maan kuuden suurimman pankin johtajiin varmistaakseen, että pankkien maksuvalmius on riittävällä tasolla. Tarkoitus oli herättää luottamusta markkinoilla, mutta reaktio oli täysin päinvastainen.

 

 

Sekoilusta huolimatta tällä kertaa kyseessä ei ole rakenteellinen vika kuten edellisellä kerralla, vaan markkinoiden huolet liittyvät Trumpin pyörittämään näytökseen. Ei ole toistaiseksi näyttöä, että huolet edes ovat aiheellisia. Trump rauhoitteli markkinoita kehumalla, että maassa on hienoja, hyvinvoivia yhtiöitä ja nyt on hyvä aika ostaa näiden osakkeita.

Näen sellaisenkin skenaarion, että nämä suoranaiset sekoilut Yhdysvaltojen johdossa ovat aiheuttaneet syystäkin hermoilua Yhdysvaltojen pörssissä. Joidenkin osakkeiden arvostukset ovat karanneet käsistä ja roimaa kasvua odotetaan jatkuvasti. Näin ollen laskumarkkina on ollut tervettä ilmojen pois puhaltamista. Jos otetaan esimerkiksi suositut FAANG-osakkeet eli Facebook, Apple, Amazon ja Google, havaitaan että vielä tälläkin hetkellä pörssilaskusta huolimatta näihin yhtiöihin hinnoitellaan kovaa kasvua. Facebookin P/E-luku on yli 20, Applella 13, Amazonilla noin 82 ja Googlella noin 40. Näistä vain Apple on kohtuullisesti hinnoiteltu viime vuoden tuloksellaan mikäli kasvu on todellakin tyrehtymässä kuten markkinat ennakoivat. Amazonin kasvuodotukset ovat täysin toisesta maailmasta ja kasvun hidastuessakin tulisi kyyti olemaan kylmää. Yhteensä FAANG-yhtiöiden paino esimerkiksi S&P500-indeksissä on noin 9,5%. Koko S&P500- indeksin P/E-luku on noin 19, kun OMX Helsingissä vastaava luku on matalempi ollen noin 15.

Kukaan ei varmasti osaa sanoa oliko pörssilasku tässä vai vieläkö se jatkuu ensi vuonnakin. Laskumarkkinaan tarvitaan mielestäni vielä selkeämmät syyt pelkkien pelkojen lisäksi. Siksi oma veikkaukseni on, että tämä laskumarkkina jää tältä erää ”tavanomaista” lyhyemmäksi ja lasku pienemmäksi. Mikäli tuloskausi sujuu Yhdysvalloissa hyvin ja yhtiöiden näkymät ovat valoisat, pelot lievenevät. Myös makroympäristön dataa kannattanee seurata tavallista tarkemmin, esimerkiksi työllisyysdata kuvastaa luottamusta tulevaan. Ainakin vielä marraskuussa Yhdysvaltojen työlisyysdata oli vahvaa.

Kokonaan toinen asia on kotipörssimme. Reunapörssina laineet lyövät Helsinkiin kovaa. Hermoilevalla ulkomaisella rahalla on taipumus poistua pörssistämme ensimmäisenä. Siksi onkin mahdollista, että Helsingin pörssissä nähdään nyt ylilyöntejä lähes kaikkien yhtiöiden ja toimialojen laskiessa kollektiivisesti. Joitain turvasatamiakin on ollut, kuten esimerkiksi Telia joka ei ole liikahtanut laskumarkkinassa juuri mihinkään suuntaan.

Jo aikaisemmin halvalta näyttänyt Nordea sen sijaan on lasketellut säntillisesti jokaisena laskupäivänä. Arvostustaso viime vuoden tuloksella on P/E noin 9 ja viime vuoden osinkotasolla osinko asettuu efektiivisesti jo 9,38 prosenttiin. Mikäli Nordea kykenee sälyttämään tulostasonsa vaikuttaa tämä alennushinnalta. Joko markkina tietää jotain mitä emme vielä näe, tai sitten kyseessä voi olla markkinapeloista johtuva alehinnoittelu. Nordean tilanteeseen tuo lisämielenkiintoa Gardellin ohjastaman Cevianin mukaantuloOdottakaamme siis tammikuun tuloskautta mielenkiinnolla. 

Oma strategiani tässäkin markkinassa on ostaa lisää mielestäni halpoja osakkeita. Mikäli lasku vielä jatkuu, saatan ensi vuoden puolella käyttää verotussyistä tappiolliseksi valahtavia omistuksia ulkona ja lasken näin samalla omistusteni keskihintaa. Takoituksena on kuitenkin jatkaa sijoittamista, säästämistä ja osingoista nauttimista entiseen malliin. Mikäli alkuvuosi on tahmeahko, saatan jopa hankkia lisää verottomia osinkoja tukemaan tulevaisuuden kasvua salkussani. Kiinnitän huomioni yhtiöiden viimeisen kvartaalin tuloksiin sekä näkymiin tulevalle vuodelle. Mikäli pörssiarvostus ja reaalidata ovat kovasti irtaantuneet toisistaan, voi kyseessä olla hyvä ostopaikka.

Tätä kirjoittaessani tarkistin vielä Yhdysvaltojen indeksien tilanteen. Yhdysvallat päättivät torstaina pieneen nousuun, joten ehkä perjantai ei ole Helsingissäkään ainakaan aluksi kovin verenpunainen.

Tuulipuvun joulukalenterin 24. luukku

On koittanut jouluaatto ja niinpä on aika avata viimeinen joulukalenterin luukku. Tänään luvassa on pieni parodia videon muodossa koskien vastuullista sijoittamista  Tämähän on uusimpia trendejä sijoituskentässä. Jotkin pörssiyhtiöt yrittävät tällä megatrendillä ratsastaa kaikin keinoin kuten nähtiin taannoin Loudspringin kohdalla.

Pidemmittä puheitta, olkaa hyvä ja nauttikaa videosta. Vaikka video on sama pohja joka on kiertänyt internetiä jo vuosia, vuorosanat ovat raikkaat. 🙂

https://www.captiongenerator.com/1226702/Prssimies

Haluamme samalla toivottaa kaikille lukijoillemme hyvää joulua sekä menestystä tulevaan sijoitusvuoteen 2019!

Ensi vuodelle näkymät ovat pitkästä aikaa hieman hämäremmät kuin normaalisti. Alkutalvesta Yhdysvallat sekä Kiina yrittävät neuvotella jälleen pysyvämmästä kauppasovusta. Nämä neuvottelut tulevat näyttämään pörssivuoden suunnan.

Markkinat ovat loppuvuodesta olleet volatiilit sekä mollivoittoiset. Näyttää siltä että vuosien nousumarkkina tuli viimein päätökseensä. Paljon on nyt kiinni yhtiöiden viimeisen kvartaalin suoriutumisesta. Hyvä tulos voi yksittäisten yhtiöiden kohdalla laukaista pienen helpotusrallin. Maailmantalouden hiipuessa yhtiöiden harrastama kulukuri nousee avainasemaan.

Yleisesti ottaen kollektiivisesti laskevat markkinat tulee nähdä hyvänä mahdollisuutena ostaa halpoja osakkeita salkkuun. Laskumarkkinassa uhkien ollessa enemmän läsnä se ei aina ole helppo tehtävä. Tärkeää on pysyä suunnitelmassa ja olla kurinalainen. Toistan itseäni sanomalla vanhan viisauden, silloin on paras aika ostaa osakkeita kun muut ovat pelokkaita.

Tuulipuvun joulukalenterin 23. luukku

Joulu on jo sen verran lähellä, että alamme olla jo hieman juhlatunnelmissa. Siksi tänään juhlistamme samalla maamme hallituksen onnistumista. Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti juuri hallituksen päässeen työllisyystavoitteeseensa eli 72 prosenttiin.

Saavutus on komea, ja pitkästä aikaa voidaan jonkin hallituksen sanoa päässeen ennalta asettamiinsa tavoitteisiin. SDP:n Antti Rinne ilmoitti tavoitteiden asettamisen jälkeen välittömästi ettei näihin tulla pääsemään. Voi kuinka väärässä hän lopulta olikaan.

Hallituksen juhliessa oppositiosta kuului soraääniä. Talouskasvusta saatiin liikaa tukea, köyhiä kuritettiin jälleen, tilastokikkailua. Työministeri kielsi jälkimmäisen, sillä tilastometriikkaa ei ole muutettu millään tapaa. Niin sanottua tempputyöllisyyttähän meillä on ollut aikaisemminkin. Köyhien kurittaminen liittyy arvatenkin uuteen aktiivimalliin.

Talouskasvusta hallitus on kieltämättä saanut tukea. Siitäkin huolimatta hallitus on ollut työllisyyspolitiikassa aktiivinen ja sen toimilla on varmasti ollut vaikutusta.

Toivottava tila olisi kuitenkin, että eduskunnassa osattaisiin olla kollektiivisesti tyytyväisiä työllisyystilanteen paranemisesta eikä tehtäisi tästäkin taistelua ja eripuraa. Seuraava hallitus joutuu jatkamaan työtään kohti heikompaa taloustilannetta. Varaa löysäilyyn ei siis ole.

 

Tuulipuvun joulukalenterin 22. luukku

Tänään puhutaan jokaisen sijoittajan suosikkipankista. Eilen saadun uutisen mukaan Christer Gardellin yhtiö Cevian Capital on ostanut 2,3 prosentin siivun Nordeasta. Näin ollen Cevian nousee Nordean viiden suurimman omistajan joukkoon, ja saanee hallituspaikkan ensi kevään yhtiökokouksessa. Mielestäni osakkeenomistajalle tämä on positiivinen signaali, yhtiön kehittämisestä kiinnostunut ostaja on nähnyt pankissa hukattua potentiaalia ja haluaa osallistua sekä auttaa nykyistä johtoa virittämään pankin kannattavuuden paremmalle tasolle.

 

 

Gardell tuntee hyvin sekä Wahlroosin että Sammon konsernijohtaja Stadighin. Edellytykset hedelmälliselle yhteistyölle on siis olemassa. Cevian on aikaisemmin tullut tunnetuksi muun muassa Danske Bankin virittämisestä sekä Metson pilkkomisesta ja tätä kautta arvon vapauttamisesta. 2,3 prosentin omistus Nordeasta ei kuitenkaan tällaiseen toimenpiteeseen riitä, vaan kyseessä on enemmänkin hallitustyöskentelyn kautta tarjottava mentorointi.

Gardell on analysoinut Nordean tilanteen tarkkaan, ja hänen mukaansa Nordean pitäisi leikata kulujaan vuoteen 2021 mennessä 4,4 miljardiin euroon, kun pankin kulut olivat viime vuonna 5,1 miljardia euroa. Vuonna 2023 kulutason pitäisi painua tasan neljään miljardiin euroon. Nordean johdon tavoitteet kulujen karsimiselle ovat Gardellin mukaan liian pienet, ja hän kehoittaakin kasvattamaan kunnianhimoa.

Nyt kun pörssit kautta maailman ovat ajautuneet taantumaan, yhtiöt joutuvat kulukarsinnan kautta hakemaan tulosparannusta. Gardellin mukaantulo Nordeaan ei voisi siis tulla parempaan aikaan. On vielä arvailujen varassa kuinka maailmantalous tulee ensi vuonna vaikuttamaan pörssiyhtiöiden tuloksiin. Mikäli talous supistuu tai pysyy paikallaan, on kulukarsinta todella tärkeää.

Nordean osake reagoi päivän uutiseen melko neutraalisti. Osake kuitenkin pyristeli indeksiä vastaan hieman päätyen -0,23 prosenttiin eilisen päätöksestä indeksin lasketellessa -0,72%. Nordean osake on tämän vuoden aikana lasketellut kaikkiaan noin -26%. Tällä hetkellä Nordea hinnoitellaan vain hieman yli sen oman pääoman arvon P/B-tunnusluvun ollessa noin 1,2. Osinkotuottoa on luvassa noin 9,2% mitä voidaan pitää todella merkittävänä osinkoprosenttina näin suurelle yhtiölle. Näiden lukujen valossa sijoittajien usko Nordeaan näyttää kadonneen tyystin. Nordean on näytettävä vahvaa tuloksellista suoriutumista, jotta tämänsuuruinen osinko olisi kestävällä tasolla.

Pitäisikö jälleen olla ahne kun muut ovat pelokkaita, eli olisiko Nordean osake hyvä joululahjavinkki pitkään salkkuun?

Tuulipuvun joulukalenterin 21. luukku

Eilisen uutisen mukaan Stockmannin suuromistaja Åbo Akademin säätiö sr myi kaikki omistamansa yhtiön osakkeet. Kun otetaan huomioon kuinka Stockmannin viime vuoden ovat liiketoiminnallisesti sujuneet ja kuinka yhtiön pörssikurssi on seilannut, vaikuttaa tilanne viimeistään nyt seuraavanlaiselta:

 

 

Virallinen selitys oli, että säätiö keskittää omistuksiaan osinkoa jakaviin yhtiöihin. Sille ei kuitenkaan saatu selitystä, miksi liike tehtiin vasta nyt sillä Stockmann ei ole jakanut osinkoa vuosiin. Kaiken lisäksi yhtiön arvostus on luisunut tänä vuonna lähes -60% joten sen arvostustasot ovat todella matalat. Stockmannin P/B-luku on vain 0,15.

Inderesin Sauli VIlénin mukaan Stockmannin osien arvo olisi noin 2,7 euroa. Yhtiössä olisi siis piilevää arvoa mikäli sitä lähdettäisiin purkamaan. Vilénin mukaan tavaratalo- ja verkkokauppatoiminnot sisältävän Retail-liiketoiminnan kääntyminen ilman merkittäviä uusia toimenpiteitä on hyvin epätodennäköistä ja liiketoiminnan potentiaaliset ostajaehdokkaat ovat myös vähissä rumien tappioiden johdosta. Näin ollen osien arvo pysyy Retailin panttivankina. Tämä on luonnollisesti osakkeenomistajalle vaikea tilanne, yhtiössä on sisällään arvoa jota ei ehkä päästä lunastamaan.

Päivän päätteeksi Stockmannin osake nousi kuitenkin +5,94% joten ainakaan osakkeenomistajat eivät ole vielä menettäneet kokonaan toivoaan yhtiön suhteen.

Etelä-Pohjanmaan kauppasota

Etelä-Pohjanmaalla tullaan näkemään lähivuosina omanlainen paikallistason kauppasota kun Toivo Sukari rakentaa Seinäjoelle Ideapark-kauppakeskuksen. Seinäjoelta vain noin 60 kilometrin päässä sijaitsee Suomen suurin kyläkauppa Veljekset Keskinen. Iltalehden haastattelussa Sukari arvioi vievänsä kolmasosan Keskisen asiakkaista uudella Ideaparkillaan. Ajattelin kirjoitella oman arvioni tästä kauppasodasta sekä muutenkin sivuta kauppakeskusten maailmaa.

Ideaparkin konsepti on yksinkertaisuudessaan se, että Sukari rakentaa liiketilan jonka se vuokraa yrittäjille. Näin ollen Sukari toimii vain vuokranantajana, eikä osallistu varsinaiseen kauppatoimintaan. Ideaparkeja on Suomessa jo muutamia, myös tänne Ouluun rakentui yksi vuonna 2014. Sukari myi Oulun Ideaparkin sijoittajille vuonna 2016.

Kävin itseasiassa tänä vuonna kyseisessä kauppakeskuksessa ensimmäistä kertaa, kun sen avaamisesta oli ehtinyt kulua hieman reilut 4 vuotta. Ehkä tässä juuri kiteytyy syy miksi en usko Ideaparkin vaikuttavan kovin paljon myöskään Veljekset Keskisen asiakasvirtaan. Ideaparkilla ei nimittäin ole tarjota mitään syytä varsinkaan meille kaupunkilaisille miksi käydä siellä. Ideaparkin liikkeet ovat juuri ne samat joita on muutenkin kaupunkien keskustoissa ja jokaisessa muussakin kauppakeskuksessa. Esimerkiksi Oulun alueella meillä on keskustassa kauppakeskus Valkea, Kempeleessä Zeppelin ja Ritaharjussa Ideapark. Vaikka keskustasta Ideaparkiin tulee matkaa vain noin 10km, se on silti vetovoimatekijöihinsä nähden aivan liian kaukana.

Oulun alueen kauppakeskuksista mielestäni paras on Zeppelin. Ensinnäkin se on tilana avarin ja väljin. Käytävät ovat suuret ja katto on korkealla. Pihasta löytyy hyvin ilmaista parkkitilaa autoille. Valkea on tuorein kauppakeskuksista mutta tunnelma siellä on hyvin usein tukkoinen. Ongelmaa lisää se, että monet näyttävät ottaneen Valkean hengailupaikaksi. Varsinkin nuoret sekä turvapaikanhakijat näyttävät istuskelevan siellä lähestulkoon vuorokauden ympäri(Valkean alakerta on auki 24/7 koska se rakennettiin sulkemaan yksi katu). Näin ollen liian keskeinen sijainti voi olla kauppakeskukselle myös kirous. Valkeassa käyminen edellyttää parkkeerausta alapuolella sijaitsevassa Kallioparkissa joka on suhteellisen kallista puuhaa. Ideaparkista jäi sellainen kuva että se on vain yksi matalahko käytävä jonka varrella on liikkeitä. Pihan parkkialue näytti pieneltä ja vaikean muotoiselta.

Veljekset Keskinen sen sijaan on jotain aivan muuta. Keskisen Kyläkauppa on Suomen suosituin matkakohde ja sen ympärille onkin rakentunut majoitustoimintaa hotelleineen ja karavaanialueineen. Lisäksi Kyläkaupalla on paljon erilaisia tapahtumia ympäri vuoden. Kesäisin Kyläkaupan pihassa on muun muassa lapsille Miljoona Tivoli sekä aikuisille Miljoona Rock.

Kauppa itsessään on jo hieno nähtävyys. Ruokapuodin ja hotelli Onnentähden julkisivuna on kullanhohtoinen linna, sisäpuoli on erittäin koristeellinen suurine pylväineen. Vuonna 2017 valmistui myös Tavarapuodin remontti sekä Tavara- ja Ruokapuodit yhdistävä kauppakatu. Samassa avattiin uusi sininen palatsimainen sisäänkäynti vanhan tutun maalaistalosisäänkäynnin oheen.

 

Veljekset Keskisen uusi sininen sisäänkäynti. (Lähde: Tuurin Kyläkaupan galleria.)

 

Yleisesti ottaen kauppakeskukset ovat yleensä jonkin kiinteistösijoitusyhtiön kuten Cityconin tai Spondan rakentamia. Näistä haetaan luonnollisesti tehokkuutta hinta-laatusuhteessa jotta saadaan maksimoitua vuokratulot. Tästä syystä kauppakeskukset rakennetaan melko karun näköisiksi eikä ylimääräisiin koristeluihin käytetä varoja. Tässäkin suhteessa Keskinen vie voiton sillä varsinkin suuret aulat ovat niin hienoja, että tuskin vastaavaa arkkitehtuuria on muualla Suomessa nähtävillä.

Kaupassa tilat ovat kauttaaltaan avaria, eikä ihmispaljous ahdista. Tavallisiin ostoskeskuksiin nähden on se etu, että kaikki osastot sijaitsevat samassa suuressa tilassa ja valikoima on huomattavan laaja. Näin ollen asiakkaan ei tarvitse sukkuloida useamman pienemmän erikoisliikkeen välillä kuten tavallisissa ostoskeskuksissa. Näin säästyy sekä aikaa että vaivaa. Tunnelma Keskisellä on huomattavasti leppoisampi kuin tavallisen ostoskeskuksen vilskeessä. Ehkä jo se, että tiedostaa olevansa maaseudulla ja poissa kaupungin vilskeestä saa tunnelman leppoisammaksi?

 

Veljekset Keskisen kauppakatu. (Lähde: Tuurin Kyläkaupan galleria.)

 

Entä millaiset ovat Ideaparkin edellytykset onnistua Seinäjoella? Mielestäni hyvät, sillä Seinäjoella ei ole kunnollista kauppakeskusta vielä ollutkaan. Jonkinlaisia yritelmiä on ollut kuten Torikeskus, mutta tuota ei voida vielä oikeaksi kauppakeskukseksi laskea. Muutenkin maakunnan ykköspaikkana Seinäjoki on jonkinlainen kaupungin ja maalaiskylän risteytys, siellä ei ole yliopistoa saatika moottoritietä. Kadut ovat ahtaat ja usein liikennejonot lipuvat hitaasti traktoreiden perässä.

Kuntaliitosten jälkeen Seinäjoen asukasluku on kuitenkin noin 60 000, joten potentiaalista asiakaskuntaa kauppakeskuksen ympärillä tulee olemaan riittämiin. Tästä väestöstä onkin löydyttävä Ideaparkin vakioasiakaskunta, sillä en usko sen vetovoiman riittävän kauemmas aikaisemmin minitsemistani syistä.

Kysyin Vesa Keskiseltä kommentteja Sukarin lausunnoista Iltalehdelle. Hänen mukaansa Sukarin provosointi on laskelmoidusti häikäilemätöntä, kun ottaa huomioon, että hän toimii Ideaparkissa vain vuokraisäntänä ja haastaa nyt Veljekset Keskistä taistelemaan omia vuokralaisiaan vastaan. Keskisen mukaan Sukari ei toimi heidän hyväkseen, vaan heitä vastaan antamalla tällaisia omaa egoaan kohottavia lausuntoja. Hän saa vuokrat aina, kävi vuokralaisilla kauppa tai ei. Vaikka yrityksille tulisi konkurssi, on niiden vuokrarahat Sukarilla taskussaan. Keskinen ei halua lähteä mukaan tällaiseen Sukarin harjoittamaan nokitteluun.

Mielestäni Sukarin nokittelu onkin turhaa, sillä loppujen lopuksi nämä kauppakeskukset houkuttelevat eri asiakkaita. Ideapark houkuttaa Seinäjoen seudun asukkaita, Keskisen Kyläkauppa taas valtakunnallisesti koko väestöä. Näen todennäköisenä että Seinäjoeltakin lähdetään vielä jatkossa Tuuriin ostoksille kun halutaan viettää kokonaisvaltainen elämyspäivä ravintoloineen perinteisen ostosreissun sijaan.

Tuulipuvun joulukalenterin 20. luukku

Viime vuosina kehitys työmarkkinoilla on ollut sen suuntainen, että kaikki suorittava tekeminen on viety halvemman kustannustason maihin. Tämä kattaa esimerkiksi tehdastuotannon, ohjelmistokehityksen ja varmaan meille kaikille näkyvimmin tekstiilituotannon. Hienon merkkivaatteen ostajalle ”made in Bangladesh”-laput eivät ole vieraita. Tieto ja Accenture käyttävät intialaista koodausosaamista ohjelmistokehityksessään. Trendi kaikessa tekemisessä on ollut selvä, kalliimman kustannustason maihin jäävät vain johtamistoiminnot.

Nyt kun automaatio ja robotisaatio menevät jatkuvasti eteenpäin, olisiko mahdollista että jonkin ajan kuluttua tuotanto palaisi takaisin kalliimman kustannustason maihin? Esimerkiksi Suomessa voisi vuonna 2050 näyttää tältä:

 

 

 

Tämän kehityksen mahdollistaisi robottien kehitys. Vanha ongelma eli työntekijöiden kustannukset ovat merkittävästi pienemmät automaation lisääntyessä. Jatkossa ei ole enää mitään syytä ulkoistaa tuotantoa esimerkiksi Kiinaan jos työ on saman hintaista tai halvempaa Suomessa. Samalla työelämän dynamiikka tulee muuttumaan, mutta näinhän asia on ollut jo koko teollisen aikakauden. Joitain työtehtäviä tulee häviämään, ja joitain uusia tulee tilalle. Vain muutos on pysyvää, kuten sanotaan.

Koska automaation myötä tietoturvan merkitys tulee jatkossa korostumaan, on Suomessa pienoinen etulyöntiasema muihin maihin verrattuna. Kuten aikaisemmin olen todennut, maassamme on vahva tietoturvaosaaminen. Muutoinkin Suomi on suhteellisen hyvin turvassa kaikenlaisilta riskeiltä, esimerkiksi luonnonkatastrofeilta sekä poliittisilta jännitteiltä. Kauppasodat eivät meitä suoranaisesti kosketa.

Vaikuttaisi siltä, että on vain teknisestä kehityksestä kiinni milloin tuotantotyöt on jälleen järkevää palauttaa Suomeen.

Tuulipuvun joulukalenterin 19. luukku

Tänään käsittelemme poliitikkojen kompetenssia sijoittamiseen. Antti Rinne mainitsi Kauppalehden haastattelussa ettei ole tehnyt lainkaan henkilökohtaisia osake- tai rahastosijoituksia. Ainoa kosketus sijoitusmaailmaan tuli eläkeyhtiön hallituksen jäsenenä jolloin hän käsitteli ilmeisesti varojen sijoittamista.

 

 

Mikä tekee asiasta huolestuttavan on se, että Rinne saattaa olla seuraavalla hallituskaudella yksi tulevan sijoitustilin arkkitehdeista. Kuinka henkilö, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta sijoitusasioista voi ymmärtää sijoittajien tarpeista mitään?

Eikä Rinne ole valitettavasti mikään yksittäistapaus. Kuten ehkä muistatte, tutkimme istuvan hallituksen ministereiden osakeomistuksia aikaisemmin ja kävi ilmi ettei juuri kenelläkään ole merkittäviä omistuksia. Oletettavasti parhaiten asioista on perillä aikaisemmin merkittävän salkun omistanut pääministeri Juha Sipilä, joka yhteiskunnan painostuksesta joutui siirtämään omistuksensa sijoituskuoren kätköihin.

Pahin tiedonpuute näyttää olevan oppositiopuolueissa. Toisaalta on vaikea sanoa ovatko kansanedustajat todella niin tietämättömiä sijoitusasioista, vai haluavatko he vain näyttäytyä vaalikarjan edessä pahoja kapitalisteja vastustavina voimina. Näin he maksimoimat kyllä oma etunsa, mutta eivät ajattele kansalaisten etua kuten heidän asemaansa kuuluisi.

Maailma muuttuu, pitäisikö minunkin?

Asiantuntijat ja vähemmänkin asiaa tuntevat toitottavat jatkuvasti, miten mailmassa on
käynnissä historiallinen työelämän uudelleenmuotoilu. Nuoret valitsevat arvopohjalleen
soveltuvia työpaikkoja, sovittavat työn muuhun elämään(eivätkä elämää työhön kuten
vanhempansa tekivät) ja haastavat ahkerasti näkemykset työn tekemisen tavoista. Samaan
aikaan kuitenkin keskustellaan yhä kovemmalla äänellä siitä, miten korkeakaan koulutus ei
enää takaa hyvää työpaikkaa ja vakituiseen työsuhteeseen pääsee vain vuosien
määräaikaisuuksien tai vuokratyön kautta. Suomea myös kritisoidaan usein muodollisen
koulutuksen liiallisesta arvostamisesta ja asian korjaamiseksi vaaditaan toimenpiteitä,
lakimuutoksia, verohelpotuksia ja synnytystalkoita.

Kaikesta tästä huolimatta maailma ja Suomi sen mukana ovat täynnä esimerkkejä, miten
ihminen päätyy aivan toisaalle kuin tarkoitus oli. On miljoonia tienaavia pokeriammattilaisia,
kuten Felix Schneiders, joka on koulutukseltaan matemaatikko. Koto-Suomesta löytyy Antti
Herlin, jonka taustalta löytyy maanviljelijäopinnot USA:ssa. Toki Herlinin maatila on
edelleen kovin elinvoimainen, muttei häntä kuitenkaan maajussina tunneta. Vaikea kuitenkin
mennä sanomaan, olisiko Antti Koneen hallituksen puheenjohtaja, jos kyseessä ei olisi
perheyritys. Puhtaampi esimerkki toisaalle päätymisestä on osakesijoittaja Erkki Sinkko. Hän
on koulutukseltaan opettaja ja toiminut parinkymmenen vuoden ajan äidinkielen ja
yhteiskuntaopin opettajana. Paremmin hänet kuitenkin tunnetaan miljoonien eurojen
arvoisesta osakesalkustaan.

Mikä sitten saa ihmisen hakeutumaan täysin toisaalle? Miksi heitä on nykymaailmassa niin
paljon? Syyt lienevät moninaisia ja useimpia voimme vain arvailla. Voi olla, että alan
avoimet paikat ovat liian kaukana kodista ja perheestä. Tai ala ei tarjoa riittävää
toimeentuloa. Yhä useammin esille nousee kuitenkin koulumaailman kykenemättömyys
vastata työelämän tarpeisiin.

Työelämän muutokset etenevät nopealla tahdilla, eivätkä oppilaitokset kykene niihin
vastaamaan. Toisaalta yliopistojen luennoilla harvemmin kuulee professorin antavan vinkkejä
yliopistomaailman ulkopuoliseen työelämään. Mutistaan tutkijan työn vaatimuksista, aivan
kuin tämä maa kaipaisi 100 uutta tutkijaa vuosittain alalle kuin alalle. Useasti nuoret
vastavalmistuneet aloittavat siis työssä, jonka vaatimuksista heillä ei ole harmainta aavistusta.
Taitojen suhteen hän on alkutaipaleella. Työpaikoille ei kuitenkaan enää tulla kasvamaan,
vaan yritys palkkaa valmiin ammattilaisen. Heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien työn
asettamat vaatimukset ovat liian kovat. Ei tarvitse olla akatemiatutkija tajutakseen, että tämän
työsuhteen pituutta ei lasketa vuosissa. Asiaintilan korjaamiseksi onkin sitten viime aikoina
lisätty harjoittelujaksoja kouluun kuin kouluun tarkoituksena lisätä koulun ja työelämän
kontaktia. Käytännössä kuitenkin alan kuin alan raadollisuus ja kovat vaatimukset
läväytetään opiskelijan silmille jo alkumetreillä. Turhan usein tällä vain on liian negatiivinen
vaikutus opiskelumotivaatioon ja maa alkaa täyttyä kesken jääneistä tutkinnoista.

Suomessa on myös ollut perinteisesti vallalla ajatus, että työssä eteneminen tarkoittaa
esimiestehtäviin siirtymistä. Monet korkeasti koulutetut pettyvätkin niin sanottujen
lateraalisten etenemismahdollisuuksien puutteeseen. Vanha työ ei enää tarjoa riittävästi
haasteita, mutta tarjolla ei myöskään ole haastavampia tehtäviä ilman pomon pallia. Syitä
oman työelämänsä rukkaamiseen on siis miljoonittain. Miten se sitten tehdään? Miten
harmaan arjen musertamasta Pekasta tai Pirkosta urat saadaan uuteen nousuun?

Meistä jokainen on aamuisella työmatkallaan keksinyt maailmaa mullistavan idean, jolla
tienataan miljoonia. Hymy nousee kasvoille, sydän lyö aavistuksen nopeammin, kädetkin jo
hiukan hikoilevat. Sitten valot vaihtuvat vihreäksi ja pyyhkeen kokoiset räntähiutaleet iskevät
tuulilasiin. Pyyhkijät päälle ja ykkönen silmään. Varo tuota pyöräilijää. Onkohan se
moottoritien risteys taas tukossa? Mikähän se minun suuri keksintöni taas olikaan?

Arki ja arjen vaatimukset riistivät taas maailmalta suuren innovaation. Ajatukset oli pakko
siirtää arkiseen ajamiseen ja illalla kotona uusi, uljas innovaatio alkaakin tuntua kovin
työläältä ja mahdottomalta. Ihmiselle on ehdottomasti tarpeen huonoja ideoita torppaava
ajatusjärjestelmä. Täytyyhän jonkun estää meitä hyppäämästä kaverin perässä sinne kaivoon.
Tai hillitä haluamme testata, mitä tapahtuu jos lentokoneen oven avaa 11 kilometrin
korkeudessa. Samaan aikaan toinen ajattelujärjestelmämme innovoi, muokkaa maailmaa
uudeksi, tekee siitä paremman ja mikä parasta, tekee sinun elämästäsi helpompaa. Nämä
kaksi järjestelmää olisi hyvä saada tasapainoon siten, että molemmilla on mahdollisuus
kukoistaa. Lisäksi tarvitaan myös lateraalista ajattelua, jota toisinaan kuvaillaan
ajattelemiseksi laatikon ulkopuolella.

Osakesijoittaja ei tarvitse ylivertaisia matematiikan taitoja, kuten monesti kuulee ajateltavan.
Huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää ihmisen käyttäytymistä ja syitä sen takana.
Erkki Sinkon tausta äidinkielen ja yhteiskuntaopin opettajana on mitä osuvin
osakesijoittajalle. Kun työksesi analysoit yhteiskuntaa, lienee harvinaisen helppo ennustaa
ihmisten toimia tietyissä olosuhteissa. Viivan vetäminen äidinkielen ja sijoittamisen välille
saattaa olla haasteellisempaa. Kieli ja miten sitä käytetään milloinkin kertovat paljonkin
ihmisen psyykestä. Kielitiedettä opiskelleelle tämä lienee harvinaisen selvää. Arki ei ole
ainakaan Sinkkoa musertanut. Tyhmien ideoiden torppaajakin on pysytellyt riittävän
hiljaisena ja lateraalisen ajattelun taidot ovat olleet hallussa. Jos siis nykyinen työsi maistuu
puulta, eikä uuden ammatin opiskelu houkuttele, kirjoita hakusanaksi lateraalinen ajattelu ja
hiljennä torppaajasi hetkeksi.

Tuulipuvun joulukalenterin 18. luukku

Meille sijoittajille on viime päivien aikana kiinalaisten verkkolaitetoimittajien ympärillä tapahtuneiden asioiden vuoksi valkenemassa miksi on tärkeää että Nokia on yhä kotimainen yhtiö. Suomalaisuudesta on monia etuja joita ei helposti tule ajatelleeksi. Juuri nyt Nokia näyttäytyy maailman ainoana luotettavana verkkolaitetoimittajana. Pohdin asiaa ja listasin miksi Nokia on alallaan maailman paras. Käytin tietolähteenä myös alalla toimivia henkilöitä jotka osasivat kuvailla Nokian etuja verrattaessa muihin. Tällä hetkellä maailmalla Nokian paras markkinointihenkilö on Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump.

 

 

 

Ensimmäisenä otetaan esille suomalainen työmoraali. Vaikka todennäköisesti Kiinalaiset ja Intialaiset tekevät töitä vähintään yhtä paljon, suomalaiset tekevät laadukasta työtä eivätkä jätä helposti projekteja kesken. Avainsana on omistautuminen työhön. Suomalaiselle koodarille on tärkeä asia saattaa jokin projekti kunnialla loppuun. Vasta sen jälkeen mietitään mahdollisia uusia haasteita. Muissa maissa tehdään enemmän niinsanottua kopioi-liitä-kehitystyötä jolloin oikeanlainen tiedon soveltaminen jää vähemmälle. Jos avainasemassa oleva työntekijä vaihtaa kesken projektin työpaikkaa, osaaminen ei välttämättä riitä viemään projektia kunnialla loppuun.

Suomalaisilla ei ole intressejä harrastaa urkintaa. Huawei joutui tästä jo ongelmiin, joka näyttä eskaloituvan siten, että Yhdysvallat kieltää Huawein ja ZTE:n toimimisen maassa. Kuten aikaisemmin totesin, tämä sataa suoraan Nokian laariin. Nokia ja suomalaiset tunnetaan luotettavina kumppaneina globaalisti. Suomen valtiolla ei ole minkäänlaisia intressejä alistaa maassa toimivia yhtiöitään urkinnalle, kuten jotkin suurvallat saattavat tehdä.

Urkintaan viitaten Trump on varoittanut Huaweista myös Euroopan suurvaltoja. Tämä tulee varmasti näkymään positiivisesti Nokian markkinaosuudessa verkkolaitemarkkinoilla. Tämän lisäksi Huawei on suurimpia toimijoita myös matkapuhelinmarkkinoilla. Tästä syystä kiinnostus esimerkiksi Nokian puhelimia kohtaan voi herätä käyttäjien keskuudessa. Samalla Trump puhuu Suomea laajemminkin nousuun, sillä positiivinen kierre tulee näkymään Nokian lisäksi sen kanssa toimivissa alihankkijoissa.

Suomessa on vahva osaaminen lisäksi tietoturvassa. Maassa oleva osaaminen luo ulkopuolelle mielikuvan turvallisesta maasta jonne suurvaltojenkaan urkinta ei yllä. Meidäthän tunnetaan maailmalla rehellisenä ja sangen hiljaisena kansana.

Toivottavasti presidentti Trump jatkaa markkinointikampanjaansa vielä pitkään ja levittää ilosanomaa Suomesta koko maailmaan. 🙂